Pieni juhannustarina

Ponnistus, hikoilu, kirkaisu, niin että sairaala tärisi.Kolmas tyttäreni syntyi juhannuksena. Jännitimme koko sukulaisjoukolla syntyykö vauva äidin syntymäpäivänä. Se juhannus jää parhaiten mieleen, kun tapahtuu jotain erikoista. Minulla on oikea juhannustyttö.

Ystävät ilmoitti, että avioero teille tulee, kun yhtaikaa lasta teette ja taloa rakennatte. Oli kuulemma tapana. 90-luvulla avioerobuumi taisi kasvaakin tai ei menty ainakaan naimisiin. Oltiin vähän niin kuin hyvillä puheilla ja ajateltiin kyllä, joku hoitaa sotkun sitten joskus.

Työmäärä oli valtaisa ja eroaminen ei tullut edes mieleen. Seuraava lapsi antoi odottaa tuloaan viitisen vuotta. Lapsiperheen elämä on sellainen härdelli, että tottumaton ei pysy siinä mukana. On suositeltu lapsien välille 2,5 vuotta ja olen sen kannalla. Silloin perheellä pysyy järki päässä. Ainakin toinen vanhemmista tarttuu asioihin, jos toinen on pelistä pois.

Olen monesti ajatellut miten keskiluokka on jätetty heitteille nykyajassa. Paras kokemus oli kun muutimme Kajaaniin 90-luvun alussa. Saimme hoitajan kotiin. Lapsissa oli vesirokko. Kaikki rokot käytiin läpi samaan aikaan ja ne oli kaikissa vuorotellen. Kaikessa siinä melskassa voin olla tyytyväinen hyviin yöuniini, sillä olen nukkunut yöni hyvin. Nukkuminen on taitolaji. Sen voi tehdä missä ja milloin vaan. Jopa suositellaan kauneusunia, päikkäreitä ja muutaman minuutin torkahduksia.

Kesällä nukuttaa eri lailla kuin talvella ja kesäunet ovat kauniimpia kuin talviunet. Vesisade ropisee kolmatta päivää ja juhannus on ovella. Mukavaa keskikesän juhlaa ystävät ja pysykää pinnalla!

Jätä kommentti

*