Pikku Pietarin Piha ja vähän muutakin.

Kuopio, itäsuomalaisena opiskelukaupunkina on tärkeä pohjoisen ja etelän nuorille. Nuorekkuus näkyy kaupungissa ja siellä asuvissa ihmisissä. Kesän puhkeaminen säteilee torilla joka suuntaan. Nuorena opiskelijana viilettelin samalla tavoin kuin omat nuoreni ovat kotiutuneet Kuopioon nyt. Työskentelin torin laidalla Pikku Pietarissa ja samaan aikaan takapihalla esitettiin teatteria. Aiheena tietenkin Pikku Pietarin Piha.

Mielessäni ajattelen missä se Pikku Pietari mahtaa nykyisin mennä. Mielikuvissani arvioin pojan kymmen vuotiaaksi vesseliksi, jolla on lippalakki kenollaan päässä ja henkselit housujen pitiminä. Muistan miten henkselit oli tuolloin muodissa. Niitä oli erivärisiä ja levyisiä. Meidän pojilla oli sellaiset myös ja niitä räpsyteltiin mennen tullen. Vyöt tulivat muotiin myöhemmin ja ne olivat leveitä niittikoristein kirjailtuja.

Kulttuurista onkin paljon ammennettavaa, jos matkailua aiotaan kehittää. On linnojen raunioita, joita voi herättää henkiin ja öljysheikkien elämää pienessä maaseutukylässä.
Matkailija voi hypätä mukaan teatteriin ja olla osa tarinaa. Teatterit pitäisi pakottaa jalkautumaan torille ja turuille kesäaikaan. Pois teatterikammioistaan, sillä uuden yleisön tavoittaminen onnistuu
parhaiten kesälaitumilla. Lukuisat kesäteatterit valtaavat Suomen tänäkin kesänä. Minulla on yksi kokemus kesäteatterista. Autoilin Mikkeliin katsomaan Vaimoketta, jossa Tomi Metsäketo hurmasi joukoittain naisia. Laulusuoritukset veivät mennessään ja hyvä kokemus teatterista.

Elokuvia odotan taas, sillä kesän elokuvat ovat katsotuimpia ohjelmia televisiossa. Olen joskus pohtinut, mikä erottaa teatterin ja elokuvan. Minulle se on nopea liike. Elokuvissa liikkeen nopeus saa mukaansa, kun taas teatteri jähmettää paikoillensa. Molemmille on olemassa katsojansa.

Toivotan kaikille äideille, isille, ukille ja mummoille aurinkoista äitienpäivää. On aika lenkkeillä, syödä jäätelöä ja nauttia kesän tulosta.

Jätä kommentti

*