Viranomaisen tarkkuutta

Olen usein ihmetellyt, kun postiluukusta tulee kirje ensimmäisellä nimelläni. Oikeaksi kutsumanimeksi ja virastonimekseni on merkitty se toinen nimi. Viisikymmentä vuotta posti on tullut oikealla nimellä ja nyt on tapahtunut lipsahdus. Juhannus vaatii tarkkuutta vähän joka paikassa. Tarkkuutta tulen kanssa. Tarkkuutta vesillä ja liikenteessä. Tarkkuutta myös keittiössä, ettei juhannusleivonnaiset pala poroksi.  Kaverista on hyvä pitää huolta, ettei putoa veneestä. Onhan se kiva nähdä vielä juhannuksen jälkeenkin kaveria.  Lentoliikenne sujuu hyvin ja oli etuajassa kentällä tänä aamuna. Tällaisesta minä tykkään. Ilmoissa ei taida olla tungosta näin juhannusaattona, sillä suurin joukko suomalaisista on pakannut autonsa täyteen ja matkustanut mökilleen hyvissä ajoin. Joskus olenkin ihmetellyt miten tyhjiä Suomen kaupungit ovat juhannuksena.  Tyhjyys on jotain erikoista. Kaunis keskikesän ja suven juhla ja koti jätetään juhannukseksi. Kaikki suomalaiset ajattelevat samalla tavalla. Kylään ei mennä juhannuksena. Eletään niiden omien rakkaiden perinteiden kanssa.