C´est bien qui finit bien…Hooayh!

 

 

 

ELI SUOMEKSI: Loppu hyvin, kaikki hyvin…hurraa!  – Helpotuksen kyyneliin maailmalla ja meillä Suomessakin päättyi thaimaalaisten jalkapallopoikien “pique-nique” luolastossa… Tragedia oli kauhistuttava, mutta toi esiin myös sen, että ihmiskunta yhä voi reagoida sydämellään, yhdistää voimansa ja rientää apuun kun hätä on suurin… Vielä eivät rakkaus, myötätunto tai inhimillisyys ole kuolleet – se tieto tuo kyyneleet, ilon kyyneleet meistä monien silmiin.

KIITTÄKÄÄMME KUKIN omia jumaliamme tai mihin nyt uskommekin, ja jos emme usko ns. aikuisten satuihin jumalista yms., kiittäkäämme ihmistä, luontoa, tieteitä, valistusta ja vaikka tiedonvälitystä, mediaa. Ilman somea ja mediaa olisimme joskus saaneet kuulla huhupuheina tai lukea historiankirjoista tapaus Thaimaasta eikä se informaatio jälkikäteen ehkä olisi meitä hätkäyttänyt kummemmin. Nyt pääsimme koko maailman kanssa yhdessä elämään reaaliajassa koko tragedian, saimme kokea kaiken sen hienon yhteisyyden millä tapausta kommentoitiin ja miten etsittiin ratkaisua, jotta pikku pojat pääsisivät hengissä takaisin maan päälle rakkaittensa ja perheidensä luo. Koko maailma pidätteli henkeään, koko maailma kärsi ja pelkäsi, ja koko maailma iloitsi kun pojat pelastuivat… Hetken tuntui siltä, että on meissä ihmisissä vielä itunen hyvyyttä, sitä kaikkea mikä meistä tekee ihmisiä…  Erityiskiitos kaikille heille, jotka vaaransivat oman henkensä pelastusoperaatiossa tai olivat muulla tavoin mukana – he ovat sankareita kaikki!

SUMMA SUMMARUM: pelastuminen oli (nuorten suomen kieltä mukaillen) villisikamakee juttu!

 

……

 

 

KIITÄN, KIITÄN KAIKKIA…

Aamuisin, heti herättyäni kiitän,
kiitän kaikkia jumalia,
että saan nousta uuteen päivään,
tepsutella vanhoissa reinoissani
noutamaan päivän lehdet ja postin,
laittaa aamukahvin tippumaan,
istahtaa tyynenä hiljaisessa talossa.

Vaikken tiedäkään, mitä tekisin,
kiitän kaikkia jumalia,
että löysin etsimäni, selvisin
ilman kompassia tänne saakka.
Vaikka olen usein kadottanut
karttani, on minut ohjattu oikeaan,
otettu kädestä kuin ystävää.

Ollakseni jo menneen ajan mies,
kiitän kaikki jumalia,
että sain omat mahdollisuuteni
maistella ja makustella elämää,
tuntea rakkautta, olla jollekin rakas.
Vain vähän ehdin oppia elämästä –
vielä vähemmän viisastua virheistä.

Jätä kommentti

*