Jonain päivänä ne alkavat, ne miesten viihdevuodet

 

Me miehet lienemme se heikompi astia, jos kerrankin rehellisiä ollaan. Katsokaapa telkkarissa vaikka noita jalkapalloilijoita (lajin MM-kisat on menossa), jotka ryntäilevät yhden pyöreän kuvioidun pelivälineen perässä pitkin nurmikoita. Eikös se olekin naurettavaa, loppujen lopuksi, että yhden pallon perässä…koko hela jengi.  Jos minulla valtaa olisi, soisin jokaiselle oman pallon…ettei tarvitsisi siitä ainoasta nahistella…. Ja annas olla, kun sitten toinen tuskin huomattavasti sattuu pelin tiimellyksessä toista hipaisemaankin, sama kuin heinällä löisi, niin eikös aikamiehet kaadu ja kieri nurmella metritolkulla, huuda, irvistele kuin nälkiintyneet sudet…suorastaan tehden kuolemaa. No, joskus erotuomarikin, vaikka tietää että fuulaahan se on koko farssi, antaa keltaisen lappusen sille ”hipaisijalle”, ja kun dumari selkänsä kääntää, jo hyppää kuolemankielissä ollut urho jaloilleen kuin ihmeparantunut raajarikko Raamatun tarinoissa. – Aivan kreisiä, jos vähänkin järjellä mitataan ja arvioidaan. Mutta, eihän miehet käytä järkeä – mies on tunteella elävä mötjäke…

Turha väittää vastaan, sillä nykyisin ainakin, enemmän mies on itkupilli ja itkuiikka, kävelevä hermoraunio kuin nainen. Etenkin suomalainen mies on niin herkkä jotta hävettää; vaikka se löisi nyrkillä naamasi möhjöksi, se tekee sen silmät kyynelissä…poissulkematta näitä puukkojunkkareita ja kirveshippaa harrastavia ”mammanpoikia”.  Joten, älkää ihmetelkö enää miksi Jeppe juo – me suomiuroot olemme niin piripintaan asti täynnä tunnetta, hellyyttä, hitaita valsseja ja foxtrotteja – äitien ja vaimojen leipomia kanelipullia ahmineina, rusinakiisseliä mahat pullollaan, melkein pahki…se vaan alkaa kyrsiä ajanmittaan kunnes korkit narskahtelee. Mikä moisessa ihanuudessa kyrsii? Se, ettei naiset tunnu ymmärtävän millaisia kultamussukoita ja hellanduudeleita me miehet olemme pohjimmiltamme – ja aitoja ihmisiä, pure gold – patuja. On meistä muuhunkin kuin rehkimään itsemme turhan aikaiselle sairaseläkkeelle tai jopa hautaan heti keski-iän ohitettuamme. Meissä kaikissa miehissä bunkkaa snadi runoilija!

Joten, arvon leidit sekä viranomaiset, perhelääkärit ja muut psykologit ja personal trainerit, suokaa meille miehille se, että jossain iässä kun vuodet ovat läjiintyneet, meitä alkaa kutkuttamaan sieltä täältä, mielialat soutavat laidasta laitaan, silmämme alkavat pälyillä, jopa pyöriä kuin hedelmäpeli kun näemme jotain kaunista, sulavalinjaista, seksikästä, matalaäänistä, helposti ohjattavaa….sellaista, joka sulattaa polvemme velliksi, saa sykkeen parinsadan pintaan, pullauttaa hiet pintaan paikassa jos toisessakin…aaaahhh! Arvasithan sen? Sen aistien myllääjän, auton – tämän vuoden mallia, kaikilla herkuilla…nollasta sataan 3 sekuntia…aaaahhh!

 

 

Tunnustan itsessäni paljon em. miestä, mutta onhan vanhalla köntyksellä myös muuta mikä mieltä ja roppaa kiihdyttää… Ks. oheinen runo…

…….

 

 

 

VAARIN VIIHDEVUODET

 

TEKISIPÄ MIELENI KERRAN,
VIELÄ EDES YHDEN KERRAN,
VIEDÄ LETTIPÄÄ LEMMITTYNI
POLSKAN PYÖRTEISIIN,
YMPÄRI HIKISTÄ TANSSILATTIAA,
KEINUTTAA JA KEIKUTTAA
KANNAT KUNNOLLA KATTOON
MUTTA EIHÄN SE ENÄÄ KÄY :
KOMPURAKAMPURAT JALAT JO ON,
NOIDANNUOLET KUPEITA POMMITTAA,
KEUHKOT VINKUU JA VIKISEE –
ELÄMÄ OPETTAA, JOS EI MUUTA,
NIIN HILJAA, HILJAA HIIHTÄMÄÄN

TEKISIPÄ MIELENI KERRAN,
VIELÄ EDES YHDEN KERRAN,
KULTAISTANI KÄSILLÄNI KANNISKELLA,
KESÄISELLÄ KUKKAKEDOLLA KUHERTAA,
KIRMAILLA JA KEIKISTELLÄ,
ULJAANA UROKSENA UNEEN UINAHTAA
OMAN ARMAAN KAINALOSSA
MUTTA EIHÄN SE ENÄÄ KÄY:
POSTINHAUSSA JO UUPUA MEINAA,
PORRASASKELMAT YHÄ KORKEAMMIKSI KÄY,
JO AIKOMUS ARMASTELUSTA ARVELUTTAA –
ELÄMÄ OPETTAA, JOS EI MUUTA,
NIIN HILJAA, HILJAA HIIHTÄMÄÄN