Laardia lonkkiin – silikonia sinne tänne…

ATONIS ARMISVEIN VM. -51

 

Harvat haevenet hapsottaa mikä ja millo minneki,

pussit silimijen alla ovat kuin täyvvet naarissäkit,

hampaatki harottaa kuin vanaha vakijoveikkaosrivi:

yks risti kaks, ja loputha onnii tyystin perruutettu.

Hauvvikset ee pullistele, herne hihassa säekkyy vuan,

mahaki olla möllöttää kuin kaksosii kantava oesin,

ja se ykski, se on ennee antenni eekä mikkää masto…

 

En ou Atteenan adonis, oun atonis Armisvein vm. -51,

omalle eokolle ehtoselle ihan ihtenäen kelevata taijjan.

Kiitos vuan Taevaan Taata, kun niin viisas velemu out:

hijot ikävuotten särmät, pyöristät kulumat, oijjot mutkat,

vietpä nävönki sopivasti, ja halut, himot, toeveetki tasotat.

Mikäs meikäpoijjan tässä on elellessä elämänsä ehtoota,

ja jos joskus leikinkin kirveshippasta en välitä hipasusta…

 

 

 

 

Tottahan se on, että jokaisen meistä pitäisi sen verran ihmisenä olla kypsä ja itseään terveesti rakastava, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ainakin melkein. Ainahan pientä pintaremppaa saattaa löytyä, myös meillä miesolennoilla – mutta harvoin niistä pienistä parannuksista on hyötyä enemmin…

Miltähän sekin näyttäisi jos meikäpoika pistäisi botoxia ryppyihin, turvottaisi piikittämällä täytteitä huulet törrölleen ja hankkisi persimplantit – herranjumala sentään, puistattaa ajatuskin…ja naurattaa kuvitelma peilikuvasta…

Sitä en vaan ymmärrä, että nuoret, liki täydelliset, luonnonkauniit ihmiset, ne omannäköisensä, ei sarja-kardashit, eivät tyydy luontoäidin luomaan ulkomuotoon, vaan haluavat olla ihmis-barbieita ja -keneja… Ymmärtävätköhän edes itsekään, ressukat. Kauneuskirurgit, hieromalaitokset, fitness-business ja kauneuskemian teollisuus tekevät rahaa että hävettää näiden itsestään epävarmojen kustannuksella.

No, loppujen lopuksi, mikä minä olen paasaamaan moisista asioista – ihmisillähän pitänee olla vapaus ja yksinoikeus tehdä ja teettää omalle keholleen mitä haluavat, ei siinä etusormea auta heristellä muiden… Meillä äijän käppänöillä, vanhoilla naavanaamoilla ja käkättäjä-eukoilla on vaan tapana olla nuorempia ja kauniimpia neuvomassa – suotakoon se meille harvahampaisille ja -hiuksisille hemmoille anteeksi…

Ei sillä, että usein kumpuaa unelmiin myös meikähemmolle se, miten olisikaan mahtavaa, jos voisi uusia muutamia kehon osia; joitakin suurentaa, joitakin pidentää, joitakin voisi vaikka karsia kokonaan pois… No, onnea on se, että vielä pikku kipinä aivoissa silloin tällöin välähtää – joten ollaan sentään elossa…

 

 

SUTJAKKA SATAKILONE

PEILI SE PILIKKOO:
RUPSAHTANU RUMILUS OUT,
POHKEETKI KU GUTZEIT´IN TUKIT.
HERREEHÄ, HERRA. JO!
KA, PITTÄÄHÄ TUO TUNNUSTOO:
VOETA LÄTREEN LEIVÄLLE,
KAHVEETA USSEIN KITTOON
JA TUPAKKIKI RÖYHYVVÄÄ.

SILTI HELLUNI HELIÄ KUISKOO:
SUTJAKKA SATAKILONE OUT.
ELÄ VIELÄ JOKKEEN HYPPEE.
EE RAKKAUS KILOJA MITTOO.
SOPIVAN SOKKEE LEMPI ON;
KA, IKINUOR HIRVAS OUT,
RINSSIKI JOS NIIN SOVITAAN,
JA SANKAR SUUR, SYLLII SOPIVA.

Jätä kommentti

*