Olen pilleristi, lääkärin määräyksestä

 

Heti varhaisaamusta se alkaa, pillerin pyöritys. Hyvä kun ehdit pressakahvit keitellä ja saat ryystettyä kullankeltaista nektaria vähäsen kitusiisi kun käsi jo hamuaa pilleriannostelijaa. On pilleriä pillerin perään, on beetasalpaajaa, verenohentajaa, verenpaineen hillitsijää, nesteenpoistajaa, kolesterolin alentajaa… Siinä sitten kourallisen heität huiviisi ja elämä hymyilee taas. Eikä se siihen lopu, sitten on vielä keuhkovikoihin suihketta, on röörit laajentavia, on keuhkoja hoitavia… Vaikka liikennettä, lisäaineita ja tehtaiden päästöjä syyttelen, lienee totuus lääkkeiden tarpeisiini siinä, että olen jo yli 50 vuotta pössyytellyt tupakkia – sen tunnustan, mutta viisastunut en ole vieläkään.  -Tämän saman rohtokierroksen teet pari kolme kertaa vuorokaudessa, ja illalla saatat lisätä satsiin melatoniinivalmistetta, nukahtamislääkettä, närästyspilleriä….unohtamatta hivenainelisiä, monivitamiineja, magnesium-”namusia” ja kalsiumlisiä.

Tämän kaiken jos sisuskalusi kestää, saatat pysyä hengissä muutaman vuoden kauemmin kuin jos vain popsisit pakastemansikoita, mustikoita, tyrnimarjoja ja muita luonnon antimia, kävisit reippaalla kävelylenkillä, kieltäytyisit epäterveistä elintavoista ja antaisit heruvesien valua suuhusi muttet sortuisi silti kunnon perinteisiin suomalaisruokiin, läskisoosiin ja tuppipottuihin, aitoon voihin ja punaiseen maitoon…

Katsopa, kohtalotoveri, mitä siinä pilleripurkin kyljessä lukee. Eiköhän siinä sanota Orion, useimmiten. Kyllä lääkäritädit ja -sedät aina ovat kotimaisen tuotteen kannalla mieluusti. Huhut kertoo, että seminaari- ja messumatkojen kutsuja ja palkintomatkoja suuriin metropoleihin ja lämpimiin kaukokohteisiin järjestyy sitä paremmin mitä innokkaammin terveydestämme huolehtijat muistavat resepteihinsä valita juuri tietyn lääkeyhtiön tuotteita. No, sehän on tietysti vain kilpailijoiden keksimää ja levittämää disinformaatiota, so. suomeksi, he jauhavat skeidaa…

Eipä tässä tänään enempiä huomioita elämästä – mitä nyt vatsaa kuulostaa vääntävän ja siellä pulputtavan pillericocktailin. Eikun kipinkapin liikkeelle suuntana apteekki, jossa joskus saattaa käydä hassusti kuten oheisessa runon repaleessani… Uskoa saa tai olla uskomatta tarinan todenperäisyyteen – vastauksen jätän lukijan puntaroitavaksi.

……

 

APTEEKKI AUTTAA

Eräällä paikkakunnalla,
erääseen apteekkiin astui eräs mies,
eräänä päivänä, illan suulla.
Kumarassa köpötteli, silti viriili,
numerolappusensa nouti,
silmänurkassaan vilkutti elohiiri.

Apteekkineiti esiin astui, tiedusteli:
”Mitähän Teille, herraseni?
Apteekki auttaa…”
Ilahtui siitä vanha vaari:
”Ka, ku kantapiät ja kaekki kutisoo,
rokahtuu rupista suut ja pielet,
ja halu oes vaemooki hieman hieroella
– jos ei sitte nii nitisis ja natisis, bella…”

Apteekki auttaa, sillä lailla sanotaan;
neito nätin purnukan näytille noutaa.
Kysyy, kummastelee kumara herra:
”Ka, kuis häntä hipijäänsä hipasoo,
soppiiko sairaihinki sopukoihi,
käypkö kaikkiin kaarteihi, kumpuloihi
– ja entäs niihi noihi katvealueihi?
Mikä lienee nimensäki, rasvase rohon?”

”A Helly´s Jelly S”, neito nuori opastaa.
”Ähellys? Mittee työ? Elekeehä sentään”,
ukko urahtaa, särkeä silmänsä polttaa.
”A Helly´s Jelly S”, neito jo niiskuttaa.
”Jotta sellasta salavoo, sellastapa se,
antakeeha olla, te,
vaemoväk voes vielä vimmastuukkii,
ulukoruokintaan oes uhka,
riski roema miullakii”,
murahti myrtynyt maailmanmies, kumarsi,
ja ulos uksesta urhomme uljas livahti.