Suomi, rumien miesten maa

 

Kuva: Museokylä, Hankasalmi, kunnan 125-vuotisjuhlat

 

SUOMI, RUMIEN MIESTEN MAA

 

Suomi, rumien miesten maa,
minun kaunis maani, maani,
jolla on puhtaat, itkuiset silmät,
tuhannet ja tuhannet järvet
ja julmasti kahlitut joet, raiskatut
ikimetsät ja pellot vailla viljelijää.

Suomi, kauniiden naisten maa,
minun kaukainen maani, maani,
jossa naapuri aina vihastuttaa,
missä peninkulman takanakin
olet toista kaltaistasi liian liki,
maa, jossa ei saa kehua itseään.

Suomi, neitseellisen luonnon maa,
minun satojen soiden maani, maani,
joka on ojitettu, paketoitu, pilattu,
kotini, jossa hevosilla kilpaillaan
ei kynnetä, ei aurata uutta peltoa,
kansakunta, joka myi muille ideansa.

Suomi, herkkäuskoisten maa,
minun muita ihannoiva maani, maani,
jossa häpeilemme vaivata vierasta,
kysyä neuvoa, pyytää apua tai almua,
maa, missä yksin jää lapsi ja vanhus,
jossa munattomin on kirkko ja papisto.

 

Kuva: Savon Sanomat; irvistyskilpailu (ihme kyllä, ei rittänyt rumuus voittoon)

…………

MILLAINEN ON SINUN SUOMESI – onko se kuin Maamme-laulu vai Sibeliuksen Finlandia? Vai onko se kuin Irwinin rallatus – eräänlainen Ryysyranta?

MINULLE SUOMI ON täynnä ristiriitoja: pettymystä, iloa, rakkautta, häpeää ja mitä suurinta ylpeyttä. Harva on isänmaallisempi kuin minä; olen jopa tyhmän isänmaallinen: pyrin aina valitsemaan suomalaisen palvelun ja tuotteen kaupassa – maksoi mitä maksoi… Ja sehän maksaa, vertaapa vaikka koti- ja ulkomaisten tomaattien, mansikoiden, ja lähes minkä tahansa artikkelin hintoja. Naapuripitäjässä kasvatettu varhaisperuna ” a là Kutvosen Ville ja Venla” on 10 kertaa tyyriimpää kuin se ruotsalainen tai espanjalainen, joka on rahdattu lähikauppaan tuhansienkin kilometrien päästä… Kovasti meitä, kansaa, vedätetään milloin missäkin projektissa, vaaleista lähtien. Eikä helppoheikit pety, suomalainen suoraselkä uskoo kerta toisensa jälkeen samat hunajaiset valheet – eikä välitä totuudesta, vaikka sen aavistaisikin syvällä sydämessään. Haluamme miellyttää ja välttelemme riitaa, vaikka se sitten osuisikin omaan nilkkaan…

OLIPA MITEN TAHANSA, tapahtuipa mitä tahansa – Suomi, kotimaa kaikkine puutteineen, kummallisuuksineen ja ihanuuksineen on meille se maailman paras paikka – vain taivas ja sen ilot voinevat Suomen voittaa. Sen nähnee sitten…ne harvat ja valitut.

 

Ps. muita runoja löytyy kirjastani Selfie, belfie, mikä lie… (googlaa nimellä).  Kirjan voi tilata tai kysellä paikallisesta kirjastosta.  Jos ei löyty, varmaan tilaavat.  Kirjassa yli 60 humoristista, kriittistä ja/tai hempeämielistä runoa; jokaiselle löytyy suosikki.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*