Uskokaa jo, emme ole onnellisia!

 

 

 

 

Mitä todisteita tämä kansa tarvitsisi, kansa, joka hampaat irvessä väittää vastaan kun muu maailma meitä ihailee ja sanoo, että olemme onnellisia. Muu maailma ymmärtää mitä merkitsee hyvä ja tasapuolinen koulutus, puhdas luonto, juotava vesi, koskemattomat metsät ja korvet, ja mitä merkitsee luonnonrauha, vesistöt, jokamiehen ja -naisenoikeus. Muut maat kahdehtii, että meillä on melkein tasa-arvo, naisetkin lasketaan ihmisiksi, vaikka heidän euronsa onkin vasta 0.80 verrattuna kaksilahkeisten euroon.

Me emme usko kaikenmaailman tutkimuksia – ehei, me emme ole onnellisia, ja sillä siisti. Sitä vastoin olemme innovatiivinen kansa, järki-immeisiä ja tekniikassa ja it-alalla huippuja – ja kekseliäitä – mutta niin lapsellisen helposti narutettavia: kun saamme huomiota, kehuja ja pikku tukun rahaa, myymme kaiken pilkkahinnalla niille, joilla on visioita keksintöjämme kaupallistaa ja tehdä niillä rahaa… Omien suomalaisten yritysten tilalle tulevat rynnäköiden ulkomaan ammattimaiset kauppaketjut, lähimaista ja kauempaakin… Suomalainen on rehti, suora, avoin…ja, anteeksi, itkettävän helppo nenästävedettäväksi.  Ja nyt en puhu pelkästään Sisu-melleistä, Turun sinapista, Nokiasta tai siitä, että mediamme (lehdet ja tv, kustannusyhtiöt ym.) on napattu ulkolaisten omistukseen.  Ja mitä kaikkea vahinkoa vielä ehtiikään tapahtua ennen kuin heräämme ja alamme uskoa siihen, että kyllä me suomalaiset osaamme itsekin tuotteemme ja keksintömme hyödyntää – ja pitää manit himassa…

Me, suomalaiset, olemme viisas ja kaunis kansa, sydämeltämme vielä turmeltumaton, pidämme lupauksistamme kiinni ja maksamme velkamme. Mutta, siihen emme alistu, että meitä joku tulee sanomaan onnellisiksi.  Jotain rajaa sentään…

 

 

 

 

VALOA, VALOA, VALOA

 

Kirjoitti pakinoitsija Pii:
ku meen Stockalle, nii
siel on kamoi tosi ihanii
ympäri ämpäri nurkkii –
ja mä tunnen onnee bulii
ku suhtautuu niihi voinkii:
ei pakko duunaa ostoksii.

Kunpa oppisin minäkin,
totuuden moisen älyäisin:
ei tarvitse ostella onnea,
ei kerätä tyhmiä bonuksia,
ei vaellella marketeissa
stressihikikarpalot otsalla,
angsti ainainen rinnassa.

Valoa, valoa, valoa –
kaipaa kovin koko kansa,
monen monella tavalla:
synkkäsyksyn poistajaksi,
sairasmielen hoitajaksi,
murhesielun lohdukiksi,
tuskalemmen laastariksi.

——

 

Jätä kommentti

*