Aika entinen ei palaa

 

Jo nyt on selvää, että koronakriisi muuttaa meidän elämämme uuteen asentoon. Näin on käynyt aina isojen katastrofien jälkeen, maailmansodat ja 11.9 terrori-iskut ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Pitkään olivat johtavat taloustutkijat useissa maissa sitä mieltä, että elämäntapamme, vapautemme ja jatkuvan kasvun tavoittelu tulee tiensä päähän. Tämä taisi tulla nyt sitten meidän eteen Covid 19 viruksen myötä.

Meidän on tingittävä kaikesta siitä, mitä kaupallisuus työntää meille ”meidän omina tarpeinamme”, riippumatta siitä tarvitsemmeko sitä turhaketta, jota tarjotaan.

Kansojen taloudet vaappuvat kaatumisen reunoilla. Ukrainalaisten poimijoiden saatavuus on typerintä ja turhinta maassa, jossa on satoja tuhansia omia työttömiä.

Kahden metrin ero lähimmäiseen, vanhusten eristys yhteiskunnassa rassaa opitun käyttäytymisen rajoja hulluuden äärelle. Ihmisistä on tullut loukkoihinsa kyräilemään paenneita, lapsensa ja vanhuksensa hylänneitä raunioita – haamuja.

Kaikki tämä tapahtui parissa kuukaudessa, maailmanlaajuisesti. Onneksi se osoitti populistipolitiikan ja sen edustajat raivohulluiksi vaahtosuiksi, jotka ulvovat ulkona liikkumisen kieltoa, (kansaedustaja Tavio Ps) ja milloin rajojen kiinni panoa tai aukaisua. Tai desinfiointiaineen ruiskusta suoneen kuten Trump.

Hulluus ja järjettömyys on vakaan tilanteen hoidon pahin este. Kotitarvebiologit, varsinkin eduskunnassa ovat vaarallisia. Poikkeuslailla nämä olisi ehkä parasta poistaa politiikasta kuin 30-luvulla kommunistit. Jotain rajaa – tähän olisi saatava!

Runoni sopinee tähän:

Kiinasta karkasi, ruokatoreilta ruokottomilta. Lepakoista lennähti, käpykarhun persieen.

Taittoi taloudet maailmasta.

Kuonokopat koppiaiset naamalle asetti.

Vaienti vanhukset ensiksi, väkijoukot hiljensi.

Kiinni laittoi koulukäynnin, liikenteenkin lopetti.

Lennot loppui, ilmat seestyi.

Haastoi maailman järjestyksen, kapitalismin kauhian.

Jätä kommentti

*