Ei meitä uhkaa pelkkä Finnpulp

Kalojen lääke-ja myrkkyjäämät uusin terveysuhka Suomessa -Jätevesien puhdistaminen mahdollista ja kallista – rahaa ei ole – Nano-muovit tunnistamaton riski Kallavedellä

24.5.2019 Rauno Jääskeläinen, Siilinjärvi

Punaisenlihan syömisen epääminen oli tuskin julkistettu, kun uusin shokki löytyi suomalaisten terveysruuasta – kalasta.

Erilaiset lääkeainejäämät päätyvät ihmisen virtsasta ja ulosteista lähes käsittelemättöminä suoraan vesistöihin. Osa aineista hajoaa, mutta vedenpuhdistamoja ei ole suunniteltu vähentämään lääkejäämiä. Niinpä vesistöihin kertyy ajan myötä suuriakin määriä esimerkiksi tulehduskipu- ja masennuslääkkeiden jäämiä.

Åbo Akademin Jenny-Maria Brozinskin väitöstutkimus tarkasteli viisi vuotta sitten lääkejäämien kertymistä luonnonkalojen sappeen Suomen vesistöissä. Sapesta löytyi kolmea tulehduskipulääkettä, diklofenaakkia, naprokseenia ja ibuprofeiinia jopa tuhatkertainen määrä ympäröivän vesistön lääkepitoisuuteen nähden.

Kalojen myrkyllisyys vahvistuu Tiedelehden artikkelista (8.9.2017), kun se siteraa Yhdysvaltalaista Environmental Science & Technology -lehdessä julkaistua tutkimuksta ja tulos on huolestuttava.

Erityisesti uutta on se, että kalojen aivoissa muhii masennuslääkecocktail, lehti värittää otsikossaan. Todisteeksi lehti esitti, että kiviahvenen aivoista löytyi Zoloft-masennuslääkkeen vaikuttavaa ainesosaa norsertraliinia, jopa 400 nanogrammaa jokaista aivokudosgrammaa kohden. Nanogramma on gramman miljardisosa, mutta lääkeaineet on suunniteltu vaikuttamaan hyvin pienillä pitoisuuksilla.

Ryhmäpäällikkö Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta sanoo, ”että lääkejäämien puhdistaminen jätevedestä on puhtaasti rahakysymys. Teknisesti ne on mahdollista puhdistaa. Poistaminen on kuitenkin hyvin kallista, joten täytyisi pystyä osoittamaan, että lääkejäämistä on haittaa”, Mannio sanoo.

Tutkimuksissa on löydetty myös psyykelääkkeitä huomattava määriä. Mannion mukaan se on täysin mahdollista, ”mutta kuulostaa rajulta”.

EU:ssa vesistöjen lääkejäämille ei ole määritelty raja-arvoja.

Erikoistutkija, dosentti Kari Lehtonen ympäristökeskuksesta huomauttaa, että pienetkin määrät voivat vaikuttaa. ”Lääkeaineet on suunniteltu vaikuttamaan pienillä pitoisuuksilla, jo pikogrammoilla vedessä voi olla vaikutusta. Mutta vielä ei pystytä selkeästi sanomaan, paljonko on paljon ja miten ne vaikuttavat”, Lehtonen sanoo.

Kala on tärkeä osa ravitsemusta ja hyvinvointia. Se on erinomainen proteiininlähde ja sisältää D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja. Suomalaisista kuluttajista 94 % syö kalaa ja arvostaa erityisesti kotimaista kalaa.

Evira antanut kalojen yleisiin syöntisuosituksiin turvallisuus-ja kieltosuositukset:

Lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana 17 cm:ä pidempää silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.

Samoin järvestä, tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuukaudessa.

Raskaana olevien ja imettävien äitien ei tulisi syödä haukea ollenkaan, sillä se kerää elohopeaa.

Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Kotimaisen kalan kulutus onkin vähentynyt jo yli kymmenen vuoden ajan. Yksi syy vähentymiseen voi olla kalojen sisältämät ympäristömyrkyt, jotka huolestuttavat kuluttajaa.

Nykykäsityksen mukaan kalan terveyshyödyt ovat suuremmat kuin ympäristömyrkkyjen aiheuttamat terveyshaitat, mutta muutamaan kalalajiin kertyvät ympäristömyrkyt ovat tahranneet laajemminkin kotimaisen kalan mainetta.

Tiettyjen Itämeren rasvaisten kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet myös rajoittavat niiden hyödyntämistä elintarvikkeena ja rehuna. Lainsäädäntö esimerkiksi rajoittaa tällaisten kalojen kauppaa sekä niiden käyttöä rehuna ilman puhdistusta.

Kaloista löytyy nykyään myös huomattava määrä nano-muoveja, niiden haitat kaloille ja ihmisille ovat täysin tutkimatta.

Kallavedessä mikromuovia

Samuel Hartikainen, mikro- ja makromuovitutkija, Itä-Suomen yliopistosta kertoi MOT-ohjelmassa tutkimuksistaan: ”Kallavedestä on löydetty mikromuovia, mikä sinällään ei yllätä, mutta määrä on ruvennut mietityttämään, koska sitä todennäköisesti on siellä paikoitellen kuitenkin runsaasti. Ja meriin verrattuna lähes yhtä paljon, josko enemmänkin tietyissä paikoissa.”

Jätä kommentti

*