Surullista on katsoa Suomen ja Ruotsin nöyrtymistä ihmisoikeuksia polkevan, sananvapautta rajoittavan sekä omassa- että naapurimaissa kurdeja pommittavan Turkin edessä. Keväällä kirjoitin mm. Turkista roistovaltiona, syytä aiempien sanojen korjaukselle ei näytä olevan. Kirjoitukseni kimmoitti muutaman vastauksen, joissa perusteltiin natoon liittymistä mm. samalla arvopohjalla, joka meillä on natomaiden kanssa. Nato-jäsenyyden hakemista yleensä hehkuttiin liittymisenä ”länsimaiseen arvoyhteisöön” ja ”suomettumisen loppuna”. ”Pääsisimme vihdoin länsimaiden joukkoon”. Taisimme päästä turkittumaan.

No, kun Suomen ja Ruotsin arvot eivät ole lähellekään sitä mitä ovat Turkin, Unkarin ja eipä oikein Usa:n arvot, joka on abortinvastaisen ja on mustien ihmisoikeuksien polkemisen vuoksi kaikkea muuta. Mikäli joillakin liene näihin maihin sama arvopohja,  minulla eikä onneksi suurimmilla osalla suomalaisista ei  taida olla.

Turkki on vaatinut Suomelta ja Ruotsilta muun muassa Turkkia koskevan asevientikiellon purkamista. Päästäkseen pommittamaan Syyriaan terroristeja. Turkki on kieltänyt ”valtiollisen kanavien” meillä Ylen, ja Ruotsin SVT:n tekemät haastattelut kurdeista. Suomessa olevat kurdit ovat suurimmilta osin maamme kansalaisia. Silti Turkin diktaattorilla Erdoganilla on otsaa vaatia heidän palauttamistansa Turkkiin. Tulee mieleen ne 56 000 inkeriläistä ja jonkinmoinen juutalaisten joukko, joita jo edesmenneille diktaattoreille Suomesta palautettiin. Turkin vaatimukset ovat pahinta laatua itsenäisen kansakunnan omaa tahtoa ja suvereniteettia vastaan.

Turkki polkee ihmisoikeuksia ja rajoittaa sananvapautta, sekä kutsuu kaikkia toisinajattelijoita terroristeiksi, niin eikös mitä, meidän Niinistön – Kaikkosen linjalla oleva Suomi ja Ruotsi ymmärtää ”Turkin perusteltuja huolia”. Suomessa yleisesti kehutaan meidän puolustusvoimiamme. Pahinta on, jos ylipäällikkömme antautuu, kuten näyttää. Niinistöllä on vain niin kova suosio, ”melkein Ruotsinkin kuningas”, että kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että nyt ei lipsuta, eikä jahkailla ymmärtäväisesti naton pääsihteerin Stolttenbergin sanoille.

Kurdit taistelivat meidänkin puolestamme Irakissa ja Syyriassa. Juuri kurditaistelijat kukistivat terroristijärjestön Isisin. Kurdit pyrkivät rakentamaan Pohjois-Syyrian itselleen demokraattista ja tasa-arvoista yhteiskuntaansa. Nato-maa Turkki on hyökkäämässä ja jatkamassa sinne tekemäänsä aiempaa hyökkäystään.

Ukrainan sota ja Turkin sota naapureitaan vastaan ei eroa mitenkään toisistaan. Diktaattorien sotaa naapureitaan vastaan.

Suomi ymmärtää Turkin perusteltuja huolia”, Niinistön suulla sanottua.

”En ole hyvilläni siitä, jos Turkki torppaa kahden pohjoisen oikeusvaltion (jos sitä nyt sitten ollaan) pyrkimyksen Naton jäseneksi. Meillä olisi antamista Natolle. Olisimme sama rauhantahtoinen Suomi ja Ruotsi edelleen. Emme uhkaa naapureita ja kärjistä maailmantilannetta, vaan pyrimme lisäämään maailman rauhaa, uhkailematta ketään. Kiivaimmissa somekeskusteluissa oli ”savijalkajättiläistä” kohtaan revanssihenkeä Naton pääsemisen jälkeen. Joillekin Nato ei tuntunut olevan puolustusliitto.

En vain voi mitenkään ymmärtää, että Natoon liittymisen ehdot pitääkin käydä Turkin, eikä Naton kanssa. Joidenkin mielestä ennen ei ollut paremmin, olimme suomettuneita, mitäs nyt ollaan turkkituneitako?

Kysyy Rauno Jääskeläinen, jonka syksyllä ilmestynyt sotakirja Laguksen nuolet (Readme), muistuttaa raskaista torjuntataisteluista keväällä ja kesällä 1944.

Tämä teksti on kirjoitettu 14.6.2022 savon Sanomien blokiin, eikä kalpene yhtään edelleenkään.