Viikon viisu

Metsämansikka Ihanainen metsämarja kutsuu kulkemaan,  metsäniityn pientareelta marjan poimimaan. Punaisena marjamaana loistaa koko maa,  tuoksu kantaa kauas taakse, ihmismielen taa. Voin vieläkin mä kokea sen ilon ihmeisen, kun löydän metsämansikan ja poimia voin sen. 1.8.2017 Kirsti Viljamaa  

ONNELLINEN HEINÄKUU Onnen päivää laulaa metsät, maat, koivikkojen mansikkaiset haat. Kuusikoiden linnut livertää, heinikoiden sirkat sirittää. Sulle laulaa tuoksut heinäkuun, varjot kunnahilla kultakuun, veden välke joen hiljaisen,  loiste lumpeenkukan valkoisen. Elämästä laulaa koko maa, huolet, murheet ei voi tavoittaa, luonto auttaa myöskin kulkemaan onnen rantaa kohti aina vaan! 28.7.2017 Kirsti Viljamaa

RAKKAUTTA ILMASSA Rakkautta kantaa kevään hurma tuoksu, aurinko ja valo, pienen puron juoksu. Puron lehden päältä lensi perho hento, ikkunaani istui, siihen päättyi lento. Odotteli siinä, rakkautta vailla, kunnes saapui sulho. komein näillä mailla. Rakkautta antoi kultasiivellensä, aurinko ja valo loisti vierellensä! 5.5.2017 Kirsti Viljamaa

Kevät kynnyksellä Hanki kimmeltää keväinen. Aurinko paistaa ja tuuli tuo tuoksuja oudoilta rannoilta. Pakko on riisua talven kerrosta,  antaa lämmön valua jäykkiin jäseniin. Riemukasta on tuntea iholla kevättuulen hellä kosketus ja aistia jotakin uutta… 8.3.2017 Kirsti Viljamaa

Ikkunakuvat Aina kotini ikkunoista loistaa taulu uus’, joka aamu ja ilta eri ihanuus. Vuodenaikojen koko kirjo täyttää sydämen, kun ne aina vuorollansa maalaa pihan sen. Kaiken aikaa ihmettelen luonnon maisemaa, kun se tuopi ihmiselle taiteen sanomaa. Kun uudet taulut ripustetaan luonnon ikkunaan, kiireisesti silloin juoksen niitä katsomaan. Seesteisyys ja rauha silloin valtaa sydämen. On, kuin […]

TALVITAIDETTA Talvitaiteen mestari on ovet avannut ja näyttelyyn näin mökeistänsä kansan kutsunut. Hän asettelee kuviansa joka ikkunaan ja joka puuhun, pensaaseen hän maalaa taidettaan. Jos katsoja nää kuvat kaikki joskus nähdä vois,  se sielulle ja sydämelle onnellista ois`. 21.1.2017 Kirsti Viljamaa

ONNEN MAA Missä lienee Onnen maa, jonne voisi kulkea, olla siellä rauhassa, ilon syliin sulkea? —- Oisko metsän takana, minne päivä kumartuu, vaiko kultapilven alla, mihin ilta sumentuu? —- Uusi Vuosi lahjoittaa onnen maan ja lumouksen, jos vain kuulet kuiskeen sen sydämissä ihmisten! —- SYDÄMELLINEN ONNENTOIVOTUS YSTÄVILLE JA RUNOJEN LUKIJOILLE VUODELLE 2017! 1.1.2017 Kirsti Viljamaa

KAUNIINA KAATUNUT Hän kasvoi partaalla joen ja kauniina kukoisti. Vehreys huntuna oksan  päivän kilossa loisti. Tuuli heilutti hapsiaan, temmelsi oksistossa, liike peilinä kuvastui vedessä kirkkahassa. Hän talven ja syksyn tunsi ja kesät niin lämpöiset. Myös alkavan kevään tuoksut ja tuulet niin suloiset. Hän näki pinnalla virran myös keinuvat kukkaset, vihreät lehdykät niiden kuin sydämen muotoiset. […]

LUMIRISTI Hiljalleen kuolema kulkee, äkkiä syliinsä sulkee. Kyyneleet mukanaan tuopi,  surun ja ikävän suopi. Mukanaan rakasta kantaa, taivaaseen hänetkin antaa. Loistikin ikuinen tähti hetkellä, kun hän lähti. Metsässä luminen risti. Enkeli siihen sen pisti muistoksi elämän suuren, tiedoksi ikuisuuden. 10.11.2016 Rakkaan koulutoverin äkillisen poismenon johdosta Kirsti Viljamaa

Lumen huntu Valkoinen väri vallitsee nyt takana ikkunan, niinkuin oisi valkoinen huntu päällä pihlajan. Minä katselin taulua sitä, värisinfoniaa. Valkoista huntua punaisen, niin koskettavaa. Rakkaani tuli vierelle mun, me yhdessä katseltiin. Miten kaunis voikaan olla, mikä meille annettiin. 9.11.2016 Kirsti Viljamaa

Voima Se kuohuu ja kohisee, se työntää edestään suuretkin esteet. Sen tahto on suurempi kuin kukaan voi arvata. Se vie päämäärään pienenkin aikeen ja lopulta se laantuu kohdatessaan suuria unelmia ja niiden suuria tekijöitä. 24.10.2016 Kirsti Viljamaa

VEDEN VIRTA Kosken keskellä juokseva virta, kivet ei kulkua estä. Voimakas pauhu sielussa huutaa, ota kiinni ja kestä! Välkkyvä vesi viestiä kosken kuljettaa sydämeen asti, muistuttaa elämän päivästä tästä: otathan vakavasti! 12.10.2016 Kirsti Viljamaa

Sateenkaari Sateenkaari varmaan lepää vähän aikaa täällä, kauniin ilman heijastuksen antaa joka säällä. Muistuttaapi ihmislasta: älä huolta kanna, vaikka suru yllättäisi, toivon tulla anna! Sateenkaari sitten palaa sinitaivaan alle, loistaa sieltä ihmisille ihan kaikkialle. 3.10.2016 Kirsti Viljamaa

KUVAJAINEN Kuvajainen pilvet näyttää sekä rannan keltapuut. Syksyn lehdet hiljaa keinuu, niin kuin taivaan kultakuut. Istun rannan tuntumassa, syvään sineen siitä näin. On kuin oisi juuri tässä maa ja taivas sisäkkäin. Yhtä aikaa siinä saan nähdä sekä taivaan, maan. 20.9.2016 Kirsti Viljamaa

KOSKEN TAIDETTA Tuijotan ihmeessä vetistä pintaa, kuohua kosken. Taidetta virran! Alati uusi matkassa joen. Hetken vain elää valossa päivän, särkyy, jos kosken. 11.8.2016 Kirsti Viljamaa

SURUT Surut menivät metsään. Siellä ne putoilivat suurina mustina marjoina kyyneleisistä silmistä. Sinne ne jäivät kähäräisille sammalmättäille enkä minä niitä koskaan poiminut pois. ++++ 8.8.2016 Kirsti Viljamaa

Metsän pöytä Mikä liekkään pöytä tää, kovin silmää viehättää. Lienee metsän kuninkaan pitopöytä ollut vaan. Syöneet siinä metsän väet, tyhjäks’ kaikki, kuten näet. Varmaan oli tarjolla paljon metsän marjoja. Vielä myöskin sieniä, suuria ja pieniä. Juotavana kukkamettä, makealta maistui että. Tarjotin tuo metsän kai iloiseksi väen sai. Kiitos metsän kuninkaan! Saavun tänne uudestaan. Jospa joskus […]