Polkuni mun

Polkuni mun

Tämä polku vie
metsien rauhaan
läpi pehmeiden
sammalien.

 

Ei tiedä sen kulkija
koskaan, mihin
loppuu se
metsäinen tie.

 

Miks’ aina ne
polut siellä,
vaikka kuinka ne
kauniita ois’,
niin koville kaduille
päätyy ja menevät
metsästä pois..
2.6.2016
Kirsti Viljamaa

Kommentit

  • Helena

    Rakas Kirsti,

    Kiitos kauneista runoista – ne ovat niin ihania! Sun ”runokieli” on aivan uskomaton!

    terveisiä Helsingistä – Helena

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos ihanista hetkistä, Kirsti!

    Polku jalan alla metsän rauhassa. Sinne haluaisi jäädä. Rakentaa majan.

  • Kirsti Viljamaa

    Kiitos Helenalle ja Tuulalle kannustuksesta!

Jätä kommentti

*