Lumpeenkukka

LUMPEENKUKKA

Lumpeenkukka valkoinen

loistaa päällä syvyyden.

Katson kukkaa huikeaa

veden päällä uinuvaa.

Miten voisin saada sen

omaks` kaiken kauneuden.

Jospa kihlaan veden tään,

oman onnen silloin nään.

Panen sormeen kukan tuon,

itselleni onnen suon.

***

Ei se käteen sovikkaan,

jääköön siihen veteen vaan.

Siinä kesän loistakoon,

kulkijalle kertokoon

tarinoita veden sen

päällä tumman syvyyden.

25.6.2016

Kirsti Viljamaa

Kommentit

  • Pauliina

    Pidän kovasti tästä runostasi. Runosi kertoo kauniisti lumpeenkukan olemuksesta ja siitä, ettei tarvitse omistaa jotain pystyäkseen nauttimaan siitä. Kiitos ihanasta runosta!

Jätä kommentti

*