Puron suru

PURON SURU

Tässä virtaa pieni puro,

sillä on nyt suuri suru:

Miten voisin suureks’ tulla,

ei oo aavistusta mulla.

Vesi kuiski, virtaa vaan

merelle päin ainiaan.

Kun sen sitten saavutat,

suureks’ olet kasvanut.

Niin myös pieni ihminen

on kuin puro suloinen,

kauneutta kulmillaan,

solinaa myös tulvillaan.

Puron lailla suureks’ saa,

aikuiseksi puhkeaa.

Elon meren saavuttaa,

pienuutensa unhoittaa.

Jätä kommentti

*