SURUT
Surut menivät metsään.
Siellä ne putoilivat
suurina mustina
marjoina
kyyneleisistä silmistä.
Sinne ne jäivät
kähäräisille
sammalmättäille
enkä minä niitä
koskaan
poiminut pois.
++++
8.8.2016
Kirsti Viljamaa
Surut menivät metsään.
Siellä ne putoilivat
suurina mustina
marjoina
kyyneleisistä silmistä.
Sinne ne jäivät
kähäräisille
sammalmättäille
enkä minä niitä
koskaan
poiminut pois.
++++
8.8.2016
Kirsti Viljamaa
Tuula Kyyrönen
Kiitos Kirsti!
Entäs jos poimisit mustat marjat kämmeneesi?
Valmistaisit virkistävää elämän nektaria, ottaisit pikarillisen janon tai surun yllättäessä. Jakaisit ystäväsi kanssa, ja kas!
Suru kasvoi perhoseksi, lensi kohden aurinkoa. Jäljellä muisto.