Rattijuopumuspromillet ovat nykyään jokapäiväisiä uutisia. Rattijuopumukset ovat yhtä vanhoja kuin autoliikenne. Ensimmäinen rattijuopumuspidätys tehtiin Isossa Britanniassa 10.9.1897. Yhdysvalloissa New Yorkissa säädettiin vuonna 1910 ensimmäisenä lait moottoriajoneuvon ajamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena.

Lundissa professori E.M.P. Widmark (1889 – 1945) kehitti mittausmenetelmiä ja kaavoja kuvaamaan etyylialkoholin imeytymistä ja poistumista elimistöstä. Hän kehitti rutiinikäyttöön soveltuvan menetelmän verenalkoholin mittaamisesta mikroverinäytteestä.

Vuoden 1930 alussa otettiin Ruotsissa käyttöön Widmarkin kehittämä valtakunnallinen systeemi, jolla todetaan alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen liikenneonnettomuuksissa. Tutkimus tehdään poliisin pyynnöstä ja siihen kuuluu lääkärin tarkastus alkoholin vaikutuksen alaisena olon oireista sekä samassa yhteydessä otettava verinäyte. Verinäytteet lähetettiin Tukholmaan keskuslaboratorioon. Vuonna 1932 eli 90 vuotta sitten Widmark julkaisi yhteenvedon alkoholipromilletutkimuksistaan.

Rattijuopumuksen promillerajaa koskeva laki tuli ruotsissa voimaan vuonna 1941 ja raja oli 1,5 promillea. Nykyään raja on Ruotsissa 0,2.

Widmarkin peruskaavat ovat: c_t = c₀ – ßt                    A = c₀rp

c_t:  konsentraatio/promillet veressä ajankohtana t

c_0: promillelukema silloin, kun kaikki nautittu alkoholi olisi juomishetkellä jakautunut elimistöön

ß: konsentraation/promilletason lasku promilleina minuutissa eli alkoholin palamisnopeus

t:  aika minuutteina alkoholin nauttimisen alusta mittaushetkeen

A: koko nautittu alkoholimäärä grammoina

r: korjauskerroin massalle, jossa alkoholin pitoisuus olisi sama kuin veressä

p: ruumiinpaino kiloina

Suomalaisessa käytännössä kertoimen (r) merkkinä on (k) eli promillekaava on A = c₀kp

Kerroin (ß) on mielenkiintoinen. Sehän mittaa etanolialkoholin palamisnopeutta promilleina aikayksikössä. Widmarkilla aikayksikkö oli minuutteja, nykyään mittana on promilleja tunnissa.