Alkoholin laimentamisen kuplia

Alkoholijuomista koituvia haittoja on pyritty vähentämään tarjolla olevia juomia laimentamalla. Viimeisin yritys oli alentaa maitokaupassa myytävän oluen vahvuus 3,5 tilavuusprosenttiin. Tämä jäi tekemättä, koska kansa ei sitä hyväksynyt.
Toisaalta maitokauppamyynnissä on olemassa 3,5 % kakkosolut, mutta sitä ei löydykään kaikista kaupoista. Se on jätetty pois, koska ei ole kysyntää. Tässä historia toistaa itseään, sillä 1930-luvulla on ollut Alkon myynnissä vastaavan vahvuinen II-olut, mutta se ei mennyt kaupaksi. Vuonna 1937 tuli III-oluen maksimivahvuudeksi 3,9 painoprosenttia noin 4,9 til. % eli lähelle nykyistä III-oluen ylärajaa 4,7 til. %. Tavallisissa kaupoissa myytiin I-olutta vahvuudeltaan 1,8 – 2,8 til. %.
Nykyisen kakkosoluen toinen kupla on pakkauskoko. Joitakin kakkosolutmerkkejä on vain 0,5 litran tölkissä. Silloin tölkissä on etanolia 17,5 ml. Perinteisessä 33 cl kolmosoluttölkissä (alk. 4,7 % til.) on etanolia 15,51 ml. Laimeammasta pakkauksesta saa siten 12,8 prosenttia enemmän etanolia kuin perinteisestä III-oluttölkistä. Joissakin kaupoissa löytyy kyllä jotakin 3,5 % til. olutmerkkiä myös 33 cl tölkissä. Silloin siinä on etanolia 11,55 ml. Ison 0,5 litran tölkin koko ja etanolimäärä ovat 1,5 kertaiset perinteiseen 33 cl tölkkiin verrattuna.
Kieltolain jälkeen oluenkin vahvuuksia mitattiin kahdella prosenttimitalla, painoprosenteilla ja tilavuusprosenteilla. Onhan siinä ollut laskuopille töitä ennenkin. Nykyään on käytössä vain toinen mitta eli tilavuusprosentti. Silti on vielä valinnan varaa etanolimäärän saannin arvioinnissa. Mitataanko etanoli suomalaisina vakioannoksina, grammoina, millilitroina vai litroina?
Nykyajan ja 30-luvun alkoholipolitiikalle näyttää olevan yhteistä se, että kakkosolut ei kelvannut kuluttajille ennen eikä nytkään. Periaatteessa laimeampi juoma aiheuttaisi vähemmän haittoja. Mutta siinä on yksi heikkous. Laimealla pääsee hitaammin humalaan. Tässäpä on sitten humalajuomisen ja kulttuurijuomisen kissat pöydällä.