Alkoholitoleranssi, tabu vai mahdollisuus

Aikaisemmissa blogeissa esitin kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos alkoholijuomista saa jatkuvasti etanolia enemmän kuin maksa ehtii normaalisti vuorokaudessa polttaa? Tämä on on toleranssin ääritilanne ja tavallaan yläraja. Tottunut käyttäjä pystyy juomaan ja oikeastaan tarvitsee enemmän kuin tuon ylärajan annosmäärän juojan paino/5.
Käytännössä toleranssi kehittyy jatkuvassa käytössä jo paljon pienemmillä annosmäärillä, ja tämä ilmenee palamisnopeuden nousuna. Mitä hyötyä tai haittaa tästä toleranssista sitten on? Hyöty on se, että elimistö pystyy sopeutumaan suureneviin etanolimääriin. Haitta on se, että elimistö ei kestäkään 10 – 40 vuotta pitempään tällaista korkean toleranssin tasoista kulutusta.
Alkoholiasioiden nettikeskustelussa esiintyy usein toteamus, että selviämisaika riippuu maksan kunnosta. Näinhän se on. Mutta asia jää yleensä tähän, maksan kuntoa ei tarkemmin pohdiskella. Alkoholijuomien kyseessä ollen maksan kunto ilmenee etanolin palamisnopeutena, selviämisaikana. Toleranssitilanteessa maksa toimii ylikierroksilla yli normaalin polttotehonsa.
Terveenä pysymisen katsannossa olisi hyödyllistä tietää ylikierrosten taso ja etanolin yksilöllinen palamisnopeus. Virallisten perustietojen ja laskuoppisovelluksen perusteella maksan polttonopeus on helposti mitattavissa myös omatoimisesti. Tarvitaan vain ne kaksi alkometripuhallusta ja yksi vähennyslasku. Epäselvä tulos saadaan kontrolloiduksi useammalla peräkkäisellä puhalluksella.
Alkoholitoleranssi on yleisessä keskustelussa itsestäänselvyys. Mutta käytännössä se on tabu. Jos etanolin palamisnopeutta käsiteltäisiin puhtaasti kemiallisena reaktiona laskuoppia soveltaen, niin päästäisiin tabusta tosiasioihin. Normaalia suurempi palamisnopeus on kuin mikä tahansa sairaus ja se vaatii hoitotoimena alkoholijuomien kulutuksen vähentämistä alle riskitason. Tällöin tabu muuttuu mahdollisuudeksi aloittaa korjaustoimenpiteet ennen alkoholiriippuvuutta.

Jätä kommentti

*