Elimistön lujuuslaskelmia etanolille

Aikaisemmassa blogissa 8.11.14 esitin laskelmia alkoholin vuosikulutuksen jakaantumisesta ja kohtuudesta. Laskelmien mukaan  90 prosenttia väestöstä saa alkoholijuomista etanolia noin 5,5 litraa vuodessa ja 10 prosenttia väestöstä noin 50 litraa tai enemmänkin Vaihtelu on siis suurta. Millaisen vaihtelun elimistö kestää?
On syytä pohtia lujuuslaskelmia elimistön etanolin sietokyvylle. Maksa pitää etanolia elimistölle haitallisena aineena ja poistaa sitä nopeudella 0,1 g/kg/h. Vuositasolla palaa noin yksi litra/kg. Vuorokaudessa palaa 3 millilitraa/kg, ja vakioannoksina mitattuna annosmäärä on paino/5.
Miten käy, jos alkoholijuomista saa etanolia enemmän kuin maksa ehtii vuorokaudessa polttaa? Esimerkiksi 70-kiloisella henkilöllä palaa vuorokaudessa normaalisti 14 vakioannosta. Kaikkihan tietävät, että kehittyy toleranssi, ja maksa nostaa polttotehoaan. Toinen kysymys: Montako vuotta maksaa kestää yliteholla toimimista?
Alkoholihaittoja arvioidaan yleensä vuosikulutuksella asukasta kohti. Tässä on sellainen kummajainen, että haittoja on ollut aina sekä matalan että korkean kulutuksen vallitessa. Sata vuotta sitten kulutus oli alle kaksi litraa/asukas, mutta haitat olivat niin suuret, että katsottiin tarpeelliseksi säätää kieltolaki. Suomessa keskiolut tuli maitokauppoihin vuonna 1969 alkoholihaittojen vähentämiseksi. Tuloksena on ollut kulutuksen ja alkoholikuolleisuuden nelinkertaistuminen.
Ongelmille löytyy yleensä luonnollinen selitys, ja alkoholihaittojen yhteydessä selitys on kulutuksen epätasainen jakautuminen. Raittiit ja alle kohtuuden kuluttajat eivät saa alkoholisairauksia. Haitat kohdistuvat korkealle kulutustasolle ja riippuvat yksilöllisen kulutuksen etanolimäärästä.
Laskuopin mukaan vuositasolla kohtuus olisi  8 litraa, riskikäyttö 12 – 18 litraa ja huipputaso 50 litraa etanolialkoholia. Päivittäisinä vakioannosmäärinä kohtuus on paino/50, riskikäyttö paino/25 ja täystehoinen huipputaso paino/5.