Mitä opittavaa lärvikohusta

Mediassa on ollut esillä kahden suomalaisen kansanedustajan päihtymystila Ruotsin valtiopäivien puhemiehen virallisilla illallisilla toukokuun lopulla. Lyhyesti sanottuna ongelma on ollut ja se on asianmukaisesti ratkaistu.
 Monessa lehdessä on ollut esillä luettelo siitä mitä ei ole tapahtunut. – ”En ole lärvejä vetänyt, en ole tanssinut pöydällä, en ole oksennellut eikä minua ole kannettu mistään.”
Mielestäni tapahtuma on esimerkki siitä, että juomakulttuurioppia on saatu kantapään kautta. Toiseksi siitä voidaan ottaa oppia laajemminkin alkoholipolitiikkaan. Oppi on ennalta ehkäisyn ja jälkihoidon tasapainottaminen. Tapaus on hyvä esimerkki ongelmien ennalta ehkäisystä.
Suomen eduskunnan puhemies Maria Lohela on hoitanut ongelmatilanteen ja sen jälkikäsittelyn mallikelpoisella tavalla. Siitä kiitokset hänelle. Myös asianosaiset ovat suhtautuneet tapahtuneeseen katuvalla mielellä ja pyytäneet anteeksi. Tämä yksittäistapaus on loppuun käsitelty ja hyvä niin.
Tapauksesta on opittavana se, että alkoholiasioihin pitää puuttua silloin kun aihetta on. Näin tehden vältytään isompien sotkujen selvittelyltä. Oma vaikutelmani alkoholipoliittisesta keskustelusta on jälkipainottuneisuus. Vaaditaan hoitoa myöhäisoireisiin ja on suuri huuto holhouksen alaiseksi joutumisesta, jos haittoja pyritään rajoittamaan ennakolta.
Siteeraamani lista asioista, joita päivällisillä ei tapahtunut sopii mielestäni alkoholivalistuksen huoneentauluksi, se on luettelo kartettavista asioista alkoholijuomien nauttimisen seurauksena. Lista on uskottava esitys huonoista käytännöistä.