Perustelut kohtuuden mitalle

Edellisessä blogissa 20.8.2015 esitin, että kohtuus on alkoholijuomien vakioannosmäärinä mitattuna juojan paino/50.  Se on työikäisten annosmäärä. Vanhuksille puolet tästä eli paino/100 vakioannosta päivässä. Lapsilta alkoholijuomien nauttiminen on kiellettyä.
Kohtuuden arvioinnille paino/50 annosta on kaksi perustelua. Ensimmäinen on vertailu viralliseen alkoholivalistukseen ja toinen tapaturmaisiin myrkytyskuolemiin.
Alkoholivalistuksessa kohtuus on 1 – 2 vakioannosta päivässä. Yleisessä valistuksessa ei yleensä esitetä yksilöllistä annosmäärää juojan koon mukaisesti. Oma ohjeeni kohtuudesta on yksi annos 50-kiloiselle henkilölle ja kaksi annosta 100-kiloiselle sekä 1,5 annosta 75-kiloiselle. Tämä 75 kiloa ja 1,5 annosta on väestön keskiarvo ja sen on myös keskiarvo suositusten 1 – 2 annoksesta.
Tarkastellaan sitten toista perustelua. Tapaturmaisissa etanolialkoholimyrkytyksissä keskimääräinen verenalkoholi on ollut 3,2 promillea. Tämä promilletaso vastaisi 75-kiloisella naisella 13,2 annosta ja saman painoisella miehellä 15,0 annosta. Maksa polttaa normaalisti 15 vakioanosta vuorokaudessa 75-kiloisella henkilöllä, sama aika 24 tuntia naisella ja miehellä.
Kun myrkytyskuolemien promilletaso muunnetaan palamisajaksi, todetaan, että se noin 24 tuntia. Annosmäärä on juojan paino/5. Kohtuukäytössä palamisaika on 2,4 tuntia ja annosmäärä juojan on paino/50. Kohtuus on siten kymmenes osa tappavasta määrästä.
Kohtuuden annosmäärä työikäiselle väestölle juojan paino/50 vastaa virallisia suosituksia. Toinen perusteluni on, että kohtuus on kymmenes osa tappavasta määrästä.
Jatkokeskustelun aiheena voisi olla seuraavat kysymykset. Moninko kertaisen kohtuuden elimistö kestää jatkuvassa käytössä? Mitä tapahtuu, jos alkoholijuomista saa päivittäin etanolia enemmän kuin maksa normaalisti vuorokaudessa polttaa?

Jätä kommentti

*