Tolkun kaavoja voidaan käyttää arvioitaessa humalasta selviämiseen kuluvaa aikaa. Selviämisaika on hyödyllinen esimerkiksi rattijuoppouden karttamisessa. On tärkeää tietää, monenko tunnin kuluttua henkilö on ajokunnossa.
Selviämisaika ja rattijuoppouspromillet
Lehtien rattijuoppousuutisia lukiessa rupesin aikoinaan miettimään, monenko tunnin kuluttua kuljettajat olisivat selvinneet uutisissa mainituista promillelukemista. Alkoholivalistuksesta löytyy tieto: promillet vähenevät keskimäärin 0,14 tunnissa. Toisaalta selitetään, että selviäminen riippuu juojan sukupuolesta, maksan kunnosta, painosta ja pituudestakin. Desimaaliluvulla 0,14 jakaminen tuntuu hankalalta. Jos promillet ovat 1,4 tai 2,8, niin lasku on helppo ja vastaukset ovat 10 ja 20 tuntia.
Kaavan T = 10kc kertomaa
Tolkun kaavan suppean muodon mukaan nainen selviää nollatasolle yhdestä promillesta (c) normaalisti 6,6 tunnissa ja mies 7,5 tunnissa. Vakio (k) on nestetilavuuskerroin, joka esiintyy verenalkoholin promillekaavassa. Sen arvo on naisella 0,66 ja miehellä 0,75.
Kaavan mukaan promillet vähenevät naisella 0,152 ja miehellä 0,133 promillea tunnissa. Näiden lukemien keskiarvo on 0,1425 eli suunnilleen tuo valistuksen lukema 0,14.
Jakaa vai kertoa
Jako- ja kertolasku ovat kolikon kaksi puolta. Jakolasku 1/0,1425 = 7,018 – likimäärin 7. Mielestäni on helpompaa kertoa seitsemällä kuin jakaa desimaaliluvulla 0,14.
Likimääräinen selviämisajan keskiarvo tunteina on seitsemän kertaa promillet.
Selviämisnopeus
Edellä olevista laskelmista kehkeytyi itsestään johdanto nopeuden käsitteeseen. Naisella normaali selviämisnopeus (v) on 0,152 ja miehellä 0,133 promillea tunnissa. Nopeus (v) kertaa aika (t) on pois palanut promillemäärä (c). Saadaan kaava: c = vt. Tämähän on sama asia kuin autolla ajossa eli: s = vt. Kuljettu matka on nopeus kertaa aika. Todetaan, että humalasta selviäminen ja automatkan taittuminen sujuvat samantapaisten kaavojen mukaan.
Odottajan aika on pitkä, vasta selvänä rattiin.
Tässä oli puhe normaaleista selviämisnopeuksista. Selviämisnopeudet voivat mennä yli- tai alinopeuden puolelle, tämäkin vaihtelu on liikenteestä tuttua. Kerron epänormaaleista selviämisnopeuksista seuraavalla kerralla.
plokkariukki
Ne harvat kerrat kun meikäläinen on sitten rt-reissun ottanut edes kohtuu hiprakan, paluu tolkun tilaan vie vähintäin kaksi vuorokautta. Muutama olut jo saa seuraavan päivän tuntumaan tosi tukkoiselta ja yöunet menevät aina silloin plörinäksi. Oletan tämän johtuvan harjoituksen puutteesta? Nuorna miesnä (36v) olin YK:n rt-hommissa ja siihen aikaan, noin 30 vuotta sitten siellä otettiin miltei päivittäin ja reippaasti, kankkunen yllätti vain ensi viikkojen aikana. Harjoituksen puute vai ikäkö on tuonut nämä lieveilmiöt jo pienenkin tissuttelun jälki-kippeiksi, toisaalta hyvä näin? Koskaan en ole ottanut ns. krapularyyppyjä ja tuskin otankaan.
Kalevi Rissanen
”Harjoituksen puute vai ikäkö on tuonut nämä lieveilmiöt jo pienenkin tissuttelun jälki-kippeiksi, toisaalta hyvä näin?”
Harjoituksella se ryyppykuntokin nousee, niin kuin kerrotte tapahtuneen 30 vuotta sitten.
Vanhuusiällä viinaa sietää huonommin ja suositusten mukainen kohtuus tai vähäisen riskin määrä on puolet työikäisten juomismääristä. Vanha kohtuus oli vakioannoksina juojan paino/50 ja vanhuksille puolet siitä eli paino/100.
Vähäisen riskin määrä on nykyään vanhuksilla paino/200 annosta. Se on tosi vähän, 100-kiloisellekin vain puoli annosta päivässä.
plokkariukki
Kiitos Kalevi näistä tiedoista. Miten sitten, jos ottaa muutaman kuukauden välein seuraksi tai vaikkapa yksin, tuleeko riski silloinkin jo tällaiselle 100-kiloiselle puolesta annoksesta vai tarkoittaako tuo päivittäisen tipottelun rajaa?
Kalevi Rissanen
”tuleeko riski”. Siinä pulma, enpä osaa neuvoa. Alkoholivalistuksessa puhutaan eri tasoisista riskeistä. Pitäisikö rahvaan luonnostaa ymmärtää, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Kumpi on isompi riski sairastua täydestä ryypystä muutaman kuukauden välein otettuna vai voittaa kuusi oikein lotossa?
Tuo puoli annosta 100-kiloiselle tarkoittaa päivittäisen tipottelun määrää.