Äijälaji ei suvaitsevaisuutta kaipaa

Eräs maamme kunniakkaan jääkiekkohistorian merkittävimmistä seuroista, turkulainen TPS, nosti itsensä kiekkopiirien ykköspuheenaiheeksi juuri uuden kiekkokauden alun kynnyksellä.

TPS julisti tukevansa yksilöiden välistä tasa-arvoa ja vastustavansa syrjintää. Loistava kannanotto!

Vähemmän yllättäen jääkiekkopiireissä yhä majaileva konservatiivinen ja jonnekin kauas muinaisuuteen jämähtänyt ihmispolo lajitovereineen säikähti perinpohjin jääkiekkoseuran nykyaikaista avarakatseisuutta.

− Eihän tällainen sovi!

− Nyt loppui otteluissa käyminen ja Tepsin kannattaminen!

− En tykkää, enkä ainakaan hyväksy!

Rasistiset haukkumasanat toimivat taas lyömäaseina, kun someraivo räjähti käsille. Äijälajiin ei suvaitsevaisuutta näemmä kaivata.

Aihetta käsitelleissä nettikeskusteluissa nostettiin muun vastakkainasettelun lisäksi esille vaatimus, ettei urheilua ja yhteiskunnan muita peruspilareita (politiikkaa, uskontoa yms.) tule sotkea keskenään. Urheilu urheiluna jne.

Täyttä potaskaa ja höpö höpö!

Urheilu ei ole koskaan ollut vain urheilua. Se ei voi eikä se tule sitä koskaan olemaankaan. Ei urheilun kuulu eristää itseään muun yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan pyrkiä juuri päinvastaiseen: Integroitumaan entistäkin syvemmin itsestäänselväksi osaksi yhteiskuntaa – jollaiseksi se toki jo pääsääntöisesti taidetaan tuntea.

Urheilu on ikiaikaisesti kytkeytynyt oleellisena osana politiikkaan ja uskontoon.

Miksi urheilun edes pitäisi eristäytyä omaksi saarekkeekseen? Urheilu on ikiaikaisesti kytkeytynyt mm. politiikkaan ja uskontoon vahvasti, suorastaan oleellisena osana.

Vai mitä olette mieltä esimerkiksi Glasgow’n futishegemoniasta katolilaisten kannattaman Celticin ja protestanttisten oman jengin Rangersin välillä? Pelkkää jalkapalloa?

Muuallakin maailmassa eri kannattajaryhmien väliset yhteenotot, eripura ja pelikenttien ulkopuoliset välienselvittelyt juontavat juurensa pääsääntöisesti aivan muusta kuin omaa joukkuetta vastaan tuomitusta rangaistuspotkusta tai oman suosikkiurheilijan saamasta dopingtuomiosta.

Juutalaisenemmistöinen Tottenhamin fanipopulaatio on vuosien saatossa joutunut kärsimään jopa antisemiittisestä terrorista, johon syynä ei ole todellakaan ollut Jimmy Greavesin maalit tai Glenn Hoddlen millintarkat, peliä levittävät kaaripallot, vaan nimenomaan kannattajien tausta.

Turkulaisten twiitti toimii loistavana keskustelunavauksena

Eikä politiikan ja urheilun cocktail ole vieras Suomessakaan. Vuosikymmenten ajan maamme urheilukenttä silvottu aatteen mukaisesti omiin lokeroihinsa. Urheilija saattoi kuulua joko TUL:n tai SVUL:n alaiseen seuraan, mutta rajaa ei ollut mahdollista ylittää.

Jakoja ei tehty höntsäpelin alkaessa kentän laidalla, ne tehtiin puoluejäsenkirjan mukaan.

Eivätkä esimerkit tähän suinkaan lopu, listaa voisi jatkaa loputtomasti.

On siis jo historiallisestikin järjenvastaista väittää, että urheilu olisi vain jokin oma saarekkeensa erillään kaikesta muusta. Näin ollen TPS:n ulostulo tärkeän asian puolesta on niin ikään tärkeä. Toki samaan hengenvetoon kannattaa muistuttaa, ettei TPS suinkaan ole suoranaisesti tienraivaaja suvaitsevaisuuden puolestapuhujana jääkiekkopiireissä.

Kolmisen vuotta sitten tärkeää asiaa nosti esille eräs pohjoissavolainen kiekkoseura. Turkulaisten twiitti toimii silti vähintäänkin loistavana keskustelunavauksena ja toivon mukaan myös kannustaa muitakin urheilutoimijoita ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin.

Entisen leijonakapteenin, sittemmin mittavan uran valtakunnanpellenä tehneen entisen kiekkovaikuttajan möläytykset jääkööt omaan arvoonsa, TPS:n viitoittama polku näyttää suuntaa muillekin.

Kommentit

  • Tekopyhyys

    Varmasti totta että politiikka ja urheilukin tavalla tai toisella yhteydessä toisiinsa, aina olleet ja vastakin.
    Eri asia missä määrin ajetaan sitä politiikkaa urheiluun, missä se raja menee? Kohta enemmän ollaan kiinnostuneita siitä mitä voittaja sanoo voittonsa lopuksi: onko aiheena sademetsien tuhoaminen vai ihmisoikeudet?
    Tai että urheilua aletaan kasvavissa määrin käyttämään omiin tarkoituksiin, urheilun jäädessä sivurooliin, eli vaikka kaikenlaiset kiintiöt seuroihin ja kilpailuihin, tyyliin on oltava turvapaikanhakijoita tietty määrä tai naisten ja miesten urheilu yhdistettävä ja naisia oltava kokoonpanossa tietty määrä..

    Voi kun tässä ja monessa mielessä alkaa kaipaamaan aikaa jolloin ns. political correctness-ajatus ei ollut lähelläkään ja sitä vain ihmiset meni urheilemaan..
    noo monessa maassa urheilu ehkä lähempänä sitä alkuperäänsä ja eikä se Suomessakaan se pienen lapsen ilo kun pääsee kirmailemaan ole ehkä vielä kokonaan tuhottu tämän ns. liikapolitisoitumisen takia..

Jätä kommentti

*