Huippu-urheilun mahdoton tehtävä

Ben Johnson ja Martti Vainio. Verensiirrot, EPO ja testosteroni mikroannosteluineen. BALCO, CERA ja THG. Festina, Lance Armstrong, Lahti 2001 ja Ateena 2004. Dopingin lähihistoria on värikäs eikä taistelu puhtaan urheilun puolesta osoita minkäänlaisia lopun merkkejä.

Venäjällä on siis toteutettu laajamittaista, valtiojohtoista dopingohjelmaa tähän päivään saakka, paljasti alkuviikosta WADA:n puolueeton tutkimusraportti. Yllättyneet, käsi ylös!

Kansainvälinen urheiluyhteisö järkyttyi raportin tuloksista, ainakin virallisesti. Päitä vaaditaan vadille ja Venäjä halutaan sulkea tyystin, siis valtiona, kansainvälisen huippu-urheilun ulkopuolelle, kilpailukieltoon. Näin ollen esimerkiksi jo oven takana kolkuttava urheiluvuoden kohokohta, Rio de Janeiron kesäolympialaiset jäisivät itänaapuriltamme väliin.

Kansainvälinen urheiluyhteisö järkyttyi raportin tuloksista

Myös Venäjällä paniikki valtaa alaa. Itänaapurimme alati aurinkoinen valtionpäämies ehti välittömästi raportin julkitulon jälkeen julistaa kovaan ääneen, hänelle tyypilliseen populistiseen tyyliinsä, kuinka koko raportti on pelkkää lännen propagandaa ja panettelua. Mutta silti samainen tiikerin- ja karhunkesyttäjä on valmis hyllyttämään raportissa mainittuja dopingverellä kätensä sotkeneita virkamiehiä. Ristiriitaista, eikö totta?!

Samalla, kun Venäjän tilannetta kauhistellaan, on hyvä muistuttaa itseään, ettei Venäjä suinkaan ole ainoa kansainvälisen huippu-urheilun mätäpaise.

Yhdysvalloissa oli takavuosina oma skandaalinsa, kun ensin Balco-laboratorioiden synteettinen dopingtehtailu paljastui. Sittemmin koko maan pikajuoksumaine koki uuden kolauksen, kun vielä mestaripikajuoksija Justin Gatlinkin kärysi. Kärysi itse asiassa kahdestikin, mutta saa silti jatkaa edelleen uraansa huipulla.

Valko-Venäjä on harrastanut erittäin salamyhkäistä toimintaansa antidopingvalvojien katseelta piilossa jo vuosien ajan. Sillä on oma justingatlininsä, moukarinheittäjä Ivan Tikhon, jota ei Gatlinin tapaan olla myöskään saatu vielä elinikäiseen kilpailukieltoon, vaikka todennettuja dopingkäryjä on takana jo enemmän kuin riittävästi.

Entä sitten Saharan eteläpuolisen Afrikan kestävyysjuoksumahtien Kenian ja Etiopian tai Jamaikan pikajuoksijoiden epäilyttävät harjoitteluolosuhteet ja suoranainen testaajien pakoilu?

Läntinen Eurooppakaan ei pääse puhtaudella pullistelemaan. Brittien viime vuosien kestävyysjuoksumenestystä epäillään, kuten myös maan maantiepyöräilyn lippulaivan Team Skyn metodeja.

Pohjoismaiden hiihtomaine ja -meriititkin ovat epäilijöiden mukaan tulleet pääasiassa purkista ja ampulleista. Norja sai juuri oman kärynsä, mutta ongelmia on ollut niin Suomella, Ruotsilla, jo mainitulla Venäjällä kuin vaikkapa Itävallalla ja Italiallakin.

Antidopingluudan olisi lakaistava koko huippu-urheilukenttä

Yleisesti ottaen doping on yhä edelleen laajamittainen ongelma huippu-urheilussa. Niinpä pelkästään suursiivous Venäjällä ei välttämättä mitään ratkaisekaan, vaan samanlaisen luudan tulisi lakaista koko huippu-urheilukentällä. Vaan mistä löytyisi organisaatio, jolla olisi valtaa ja resursseja moiseen? WADAsta siihen ei mitä todennäköisimmin ole, ei ainakaan viime vuosien näyttöjensä perusteella.

Tilanne on siis monitahoinen, ja juuri siksi hankala. Yleisesti urheilun toivotaan, ja odotetaan, olevan puhdasta. Näin ollen Venäjälle tulisi langettaa tuntuva sanktio valtiollisesta huippu-urheiluhuijauksesta.

Toisaalta yleinen oikeustaju ihmisoikeuskysymyksineen nostaa päätään. Lähtökohtaisestihan urheilija, ihminen, on syytön, kunnes hänet on syylliseksi todistettu. Mikäli Venäjä suljettaisiin kokonaisuutena huippu-urheiluperheen ulkopuolelle, unohdettaisiin tämä periaate samalla.

Venäjältä löytynee vielä puhtaitakin huippu-urheilijoita. Onko heidänkin tarpeellista kärsiä maanmiestensä vilpistä? Toisaalta miten voidaan aukottomasti osoittaa urheilija puhtaaksi? Jos toistaiseksi vain puhtaita dopingnäytteitä antaneiden venäläisurheilijoiden annettaisiin kilpailla, eksyisi tähän joukkoon taatusti myös vähemmän puhtaita venäläispulmusia.

Huippu-urheiluyhteisö on lähipäivinä vaativan, ellei peräti mahdottoman tehtävän edessä. Sen olisi jotenkin kyettävä ratkaisemaan ongelmavyyhtinsä nimeltä Venäjä siten, että se säilyttää oman arvovaltansa, mutta silti tekemään tasapuolisen ja oikeudenmukaisen päätöksen. Liian lepsu päätös, ja Venäjällä hymyillään jälleen tyytyväisinä lännen hamppaattomuudelle. Päinvastainen päätös puolestaan synnyttäisi mitä todennäköisimmin ennennäkemättömän uhriutumisen aallon ja syventäisi idän ja lännen kuilua huippu-urheilurintamallakin.

Jätä kommentti

*