Tom Boonen päättää sunnuntaina pitkän ja menestyksekkään uransa maantiepyöräilijänä. Ura päättyy Roubaix’n velodromille.

Se päättyy samaan paikkaan, jossa mies on saanut nauttia uransa upeimmista hetkistä. Paikkaan, jossa hän nousi pyöräilymaailman huipulle sensaatiomaisella kolmossijallaan vain 21-vuotiaana.

Pariisi−Roubaix on ollut läpi uran Boonenin suosikkikilpailu. Mies halusi välttämättä venyttää uransa viime hetkiä huhtikuulle saakka, jotta hän voisi vielä kerran kokea Pohjoisen Helvetin.

Täristäviä nupukiviteitä, pölyä, kuraa, tuskaa, hikeä ja pettymyksiä. Mutta myös loistavia muistoja neljältä voittovuodelta.

On hyvin mahdollista, että Pohjoisen helvetistä tulee blogistillekin tavanomaista pyöräilykisaa ikimuistoisempi.

Boonenin, blogistin ja maantiepyöräilyn yhteinen liitto päättyy myös tällä erää sunnuntaina. Innostuin maantiepyöräilystä penkkiurheilijan ja harrastelijan roolissa vuosituhannen alkuhetkillä, samoihin aikoihin, kun Tommeke otti määrätietoisia harppauksia kohti pyöräilyeliittiä.

Pääsin seuraamaan Boonenin loistavaa uraa tv-ruudun välityksellä. Sain kokea jokaisen neljästä Roubaix-voitosta, kuten myös Ronden valloitukset ja maailmanmestaruuden. Ja näiden lisäksi lukuisia etappivoittoja ja yhden päivän kisojen kärkisijoja.

Elimme samaan aikaan eri puolilla pyöräilyperhettä: Boonen oli eräs sen kirkkaimmista sanansaattajista, minä puolestani pyöräilytietoisuuttani paisuttanut fani, seuraaja, kommentoija. Pyöräilyentusiasti.

Onkin hyvin mahdollista, että ensi sunnuntain Pohjoisen Helvetistä tulee blogistillekin tavanomaista pyöräilykisaa ikimuistoisempi seurattava.

Makuasioita toki, mutta Roubaix on jo lähtökohtaisesti Ronden ohella minulle kaikista rakkain pyöräilykilpailu. Kilpailun erikoislaatuisuus ja täten tyystin tavanomaisesta pyöräilybulkista eroava luonne ovat vedonneet allekirjoittaneeseen aina siitä hetkestä lähtien, kun näin ensimmäisen kerran televisiosta välähdyksiä Pohjoisen Helvetistä.

Millaiset jäähyväiset Boonen sitten sunnuntaina pelotonille jättää?

Ainakin ennusmerkit ovat hyvät. Hän on ollut alkukaudesta selvästi nousukuntoinen: koko toiminta on tähdännyt miltei yksinomaan huhtikuun yhdeksänteen päivään.

Boonen tuntee Pariisi−Roubaix’n paremmin kuin omat taskunsa.

Hän sijoittui perinteisissä Flanderin kierrokseen valmentavissa kisoissa E3 Harelbekessa ja Gent-Wevelgemissä kymmenen parhaan joukkoon ja oli erittäin vahva myös Rondessa ennen epäonnista välinerikkoaan suosikkimäessään Taaienbergissä.

Boonen tuntee Pariisi−Roubaix’n paremmin kuin omat taskunsa. Hän tietää, mitä Roubaix’n valloitus vaatii, niin henkisesti kuin taktis-fyysisestikin. Ja mies saa aivan varmasti lisäpotkua fanaattisena kannustavasta yleisömerestä. Mestareitaan rakastava ranskalaisyleisö haluaa varmasti antaa Boonenille ikimuistoisen läksiäislahjan henkisestä pyöräilykodistaan.

Eikä unohtaa sovi myöskään Boonenin Quick Step -tallia, joka on eittämättä vahvin kokonaisuus sunnuntaina. Joukkuetoveri Niki Terpstra on voittanut Helvetin kertaalleen, ja on yhdessä tsekkiläisen pyöräjonglööri Zdenek Stybarin ohella potentiaalinen nimi vähintään kärkikolmikkoon.

Boonen oli muutaman heikomman vuoden jälkeen yllättävän vahva viime vuonna. Tuolloin loppuhetkien ajovirhe vei belgialaiselta ennätyksellisen viidennen voiton.

Kenties sunnuntaina saamme kokea ikimuistoiset jäähyväiset: voitto päätöskisassa ja samalla kipuaminen kaikkien aikojen menestyksekkäimmäksi Roubaix’n sankariksi olisi jo jotakin aivan ainutkertaista.

Ne olisivat helvetilliset jäähyväiset Helvetille.