Muistojen Lannistumaton Leijona

Hiljattain, tarkemmin sanottuna perjantaina 26. kesäkuuta, tuli kuluneeksi tasan kaksitoista vuotta jalkapallomaailmaa vavahduttaneesta tragediasta.

Pelattiin jalkapallon maanosaliittojen mestaruusturnausta, Conferedations Cupia, Ranskassa. Tuona kohtalokkaana päivänä Kamerun kohtasi Kolumbian turnauksen välieräottelussa Lyonissa. Kamerun voitti ottelun 1−0, mutta niin Afrikan Lannistumattomien Leijonien voitto, Pius Ndiefin voittomaali tai Pierre Womén ulosajo olivat lopulta aivan yhdentekeviä. Tuo päivä jäi jalkapallon historiaan ottelun 71. minuutin tapahtumien vuoksi.

Kamerun johti ottelua parisenkymmentä minuuttia ennen loppuvihellystä, kun Marc-Vivien Foé lyyhistyi Stade de Gerlandin nurmen pintaan vailla ilmiselvää kontaktia. Välittömästi aloitetuista hoitotoimenpiteistä huolimatta pidetty kamerunilainen keskikentän työmyyrä menehtyi myöhemmin samana päivänä paikallisessa sairaalassa. Marc-Vivien Foén maallinen taivallus oli tullut tiensä päähän vain 28 vuoden iässä.

Kuolemansyynselvityksen perusteella Foén todettiin sairastaneen hänen tapauksessaan perinnöllistä sydänvikaa, hypertrofista kardiomyopatiaa, joka aiheutti äärimmilleen rasitettuna fataalin rytmihäiriön.

Foén yllättävä kuolema jätti jälkeensä epätietoisuutta ja -uskoisuutta. Miksi näin tapahtui? Miksei miehen sydänsairautta oltu havaittu aiemmin? Elettiin kuitenkin 2000-lukua eikä pimeää keskiaikaa: moderni lääketiede sai ottaa osakseen aiheettomiakin syytöksiä.

Myöskään ilkeiltä vihjailuilta ei vältytty. Huhut jalkapallon laajasta ja hallitsemattomasta dopingongelmasta saivat uudelleen tuulta purjeisiinsa, vaikkakin Foén tapauksessa selkeää näyttöä kiellettyjen aineiden käytöstä ei esitettykään.

Millaisen miehen jalkapalloileva maailma kesäkuun 26. päivä vuonna 2003 sitten menettikään? Foé oli kulkenut pitkän, mutta afrikkalaiselle ammattijalkapalloilijan urasta haaveilevalle nuorukaiselle varsin tyypillisen matkan pienestä afrikkalaiskylästä aina maailman suurimmille jalkapalloviheriöille.

Junioriura kului kotimaassa, ensin kotikylän pikkuseurassa, josta maan ykkösjoukkue Canon Yaoundé hänet poimi riveihinsä. Näin nuori jalkapalloilija nousi aina maajoukkueeseen saakka, ja maajoukkueen mukana pelimatkoille Eurooppaan, lähemmäs unelmien toteutumista.

Vuoden 1994 Maailmanmestaruuskilpailut esittelivät suurelle yleisölle energisen 19-vuotiaan keskikentän dynamon, joka loisti muutoin sekasortoisessa Kamerunin joukkueessa. Loisti niin, että Euroopassa kiinnostuttiin. Auxerren tarjouksesta Foé vielä kieltäytyi, mutta kirjoitti sen sijaan nimensä toisen ranskalaisseura RC Lensin sopimuspaperiin. Seuraava askel kohti suuren unelman täyttymistä oli otettu.

Viiden Ranskan-kauden aikana Foé kehittyi proggressiivisesti ja nousi joukkueensa avainpelaajien joukkoon. Suuret kiinnostuivat. Syksy 1999 käynnistyi uusissa maisemissa, kun perinteikäs itälontoolainen West Ham osti kamerunilaisen riveihinsä. Hammers-kauden jälkeen tie vei takaisin Ranskaan, kun seuraava osoite oli Ranskan pääsarjan Lyon.

Vaikka Lyon jäikin Foén viimeiseksi palkanmaksajaksi, teki mies vielä paluun sumujen saarelle pelatessaan viimeiseksi jääneellä kaudellaan lainapelaajana valioliigan Manchester Cityn riveissä. City-vuosi oli menestyksekäs: elegantti kamerunilainen oli joukkueensa kantavia voimia, keskikentän voimahahmo, joka parhaimmillaan dominoi jalkapallokentän keskialuetta ja teki tehokkaita ja oikein ajoitettuja syöksyjä hyökkäyksiä päättämään. Mies pelasi kuin esikuvansa, joitakin vuosia aikaisemmin Arsenal-paidassa brittiviheriöitä dominoinut Patrick Vieira.

Mainiot otteet City-paidassa toivat kutsun seuraavan kesän maanosienmestaruusturnaukseen, johon Kamerun lähti kenties kaikkien aikojen joukkueellaan. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin eikä itse turnausta muistella pelillisistä syistä koskaan.

Marc-Vivien Foé oli hyvin pidetty urheilija niin joukkuetovereiden, vastustajien kuin etenkin fanien keskuudessa. Hänellä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa innokkaan fanin tai päivän juttuaan metsästävän journalistin kanssa.

Jotain Foén arvostuksesta kertoo sekin, että miehen pelinumero on jäädytetty kahdessa seurassa, joita hän ehti uransa aikana edustaa. Lisäksi Foé-vainaan kunniaksi on nimetty katu Lyonissa ja hänellä on pieni muistomerkki Manchesterissa.

Jätä kommentti

*