Pettymyksiä, selittelyjä ja sitkeä satakuntalainen

Rio de Janeiron olympialaiset ovat täydessä vauhdissa, mutta koti-Suomeen ei kisoista ole juuri ilonaiheita kantautunut. Omista tavoitteista on pääsääntöisesti jääty kauas, ja varsin yleinen näky television ruudulla onkin ollut suomalaisurheilijan apeat ja haastattelijan katsekontaktia välttelevät kasvot urheilijan yrittäessä selitellä parhain päin omaa alavireistä suoritustaan kauden päätavoitteessa.

Mutta ei hätää, miettii optimisti. Paraatilajit ovat vielä edessä.

Paitsi etteivät ole. Huippu-urheilussamme ei tätä nykyä ole olemassa sellaista lajia, jossa menestymistä esimerkiksi olympiamitalille saakka voitaisiin pitää selviönä.

Toki olympiamenestys on esimerkiksi miesten keihäänheitossa tai naisten painissa lähempänä kuin vaikkapa uinnissa, josta ainakin osa kirjoittavaa mediaa odotteli suorastaan kuuta taivaalta. Vaikka Matti Mattsson ja Ari-Pekka Liukkonen epäonnistuivatkin, olivat mitaliodotukset molemmilta kyllä nähdäkseni varsin vahvasti optimistisia, suorastaan yliampuvia.

Mutta se siitä, posin kautta eteenpäin. Olympiajoukkueeseemme mahtuu onneksi onnistujiakin.

Positiivista oli sekin, että Lepistö sai tempossa hyvin itsestään kaiken irti

Tähänastisen olympiariehan suurimpia onnistujia on eittämättä ollut maantiepyöräilyässämme Lotta Lepistö. Porilainen jäi raastavalla ja kovin huonosti ominaisuuksilleen sopivalla maantiereitillä statistin rooliin, mutta latautui hienosti niin henkisesti kuin fyysisestikin yksin kelloa vastaan ajettavaan olympiatempoon.

Aika-ajosta tuloksena oli positiivinen 17. sija, mikä vastaa varsin hyvin Lepistön viimeaikaista tasoa aika-ajokuskina.

Tulos oli hyvä varsinkin, kun otamme huomioon juuri pohjalle ajetun ja ilmeisen tehokkaasti energiavarastot tyhjentäneen maantieajon ja vain viikkoa ennen Rioa sattuneen kaatumisen Lontoon-kilpailussa. Positiivista oli sekin, että Lepistö sai tempossa hyvin itsestään kaiken irti: tätä kuvastaa Cervelo-Bigla-tallia siviilissä edustavan suomalaisen wattimittarin muistin tallentuneet ennätystehot.

Kokonaisuutena Lepistön olympiaurakka sujui kutakuinkin kuten oli lupa odottaa. Kuten useaan kertaan on tullut todettua, maantieajon reitti ei sopinut suomalaiselle lainkaan eikä tuosta isompaa menestystä ollut järkevää odottaakaan. Aika-ajossa olisi oikein huippupäivän sattuessa sijoitus kymmenen parhaan joukkoon ollut otettavissa, mutta ihan hyvä näinkin. Ehkä tulos olisi ollut vielä positiivisempi, mikäli tempo olisi ajettu ennen yhteislähtöä.

Joka tapauksessa Lepistön on nyt hyvä suunnata jo katseensa syksyn kilpailuihin, joista tärkein käydään Qatarissa. MM-kisojen maantieajon reitti sopii Lepistölle olympialaisia huomattavasti paremmin eikä maailmanmestarin sateenkaaripaita ole oikein erityisen hyvän päivän päätteeksi suomalaiselle pelkkää haihattelua, vaan parhaimmillaan kovaa realismia.

Jätä kommentti

*