Vanha rouva kompastelee ilman herraansa

Viikko takaperin pelattiin perinteinen italoklassikko, Pohjois-Italian jättiläisten välienselvittely, kun saapasmaan jalkapallokenttiä viime vuosina hallinnut torinolainen Vanha Rouva, Juventus, kohtasi 1990-luvun mahtiseura AC Milanin.

Torino vastaan Milano, Piemonte vastaan Lombardia. Vaikka vastakkainasettelun aika ei näiden kahden futisjätin välillä ole koskaan ohi, silti itse otteluun etukäteishehkutus ei erikoisempaa puhtia tuonut.

Juventus otti rutiinivoiton, muttei vakuuttanut. Itse asiassa torinolaiset saavatkin kiittää täydestä pistepotista pikemminkin rossonerin aneemista hyökkäyspeliä. AC Milanin pääkäskyttäjä Sinisa Mihajlovic painii edelleen niiden samojen ongelmien kanssa, jotka koituivat muiden muassa serbin edeltäjän, takavuosien Milan-legenda Filippo Inzaghin kohtaloksi viime kaudella.

Bianconerin hyökkäyspeli ei niin ikään ole ottanut toimiakseen. Ei vaikka seura hankki täksi kaudeksi viime talvena Palermossa tehokkaasti verkkoja heiluttaneen argentiinalaiskärki Paulo Dybalan. analysoitaessa La vecchia signoran, vanhan rouvan, pelillistä ahdinkoa onkin tärkeämpää tutkailla niitä nimiä, jotka seura menetti viime kauden päätteeksi.

Pirlo pudotettiin keskikentän pohjalle, josta käsin mies oli tuleva hallitsemaan jalkapalloviheriöitä vuosien ajan.

Tai oikeastaan yhden nimen esillenosto riittää.

Pirlo. Andrea Pirlo.

On hämmentävää, miten paljon Juventuksen kaltainen maailman ehdottomaan eliittiin kuuluva jalkapallojoukkue on riippuvainen jo pelaajauransa iltahuutoa virittelevästä keskikentän maestrosta. Hämmentävää siltikin, vaikka kyseessä on juuri Pirlo, kenties maailman paras keskikenttäpelaaja viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Italofutiksessa ottelut voitetaan tai hävitään pelin ytimessä, keskikentän keskustassa. Ja juuri tuo alue on Pirlon valtakuntaa. Keskikentän keskustassa italialaistaituri tekee mitä tahtoo. Yhä 36-vuotiaana.

Pirlon taianomainen pelinlukutaito yhdistettynä silkinpehmeään kosketukseen ja kokonaisvaltaisen dynaamiseen pelinrakenteluun on nostanut italialaisen aikakautensa suurimmaksi keskikentän pohjan pelinrakentajaksi.

Pirlon myötä italofutiksen tärkein rooli ei enää ole trequartista, kymppipaikka keskikentän ja kärkien välissä, vaan regista, syvällä makaava pelinrakentaja puolustuslinjan edessä.

Pirlokin toki pelasi uransa alkuaikoina ylempänä. Muutos pelipaikan suhteen sai ensisysäyksensä Bresciassa, jossa nuori Pirlo taisteli samasta paikasta jo kokeneen Roberto Baggion kanssa. Baggio haluttiin ilman muuta omimmalle paikalleen, joten Pirlolle piti keksiä muuta käyttöä.

Pirlo pudotettiin keskikentän pohjalle, josta käsin mies oli tuleva hallitsemaan jalkapalloviheriöitä vuosien ajan.

Vanhan rouvan on löydettävä jostain uusi taluttaja nyt, kun vanha herra on poissa.

Juventus päästi Pirlon viime keväänä jäähdyttelemään uraansa Yhdysvaltain MLS-sarjaan. Virhe, paha virhe. Pirlon paikalle istutettu Claudio Marchisio on maailmanluokan keskikenttäpelaaja ja aivan pätevä johtaja Juventukselle, muttei Pirlo. Eihän kukaan ole.

Juve-luotsi Massiliano Allegri ei ole koko syyskauden aikana havainnut Pirlon puuttumista. Juve pelaa edelleen ikään kuin Pirlo olisi edelleen keskikentän dynamona. Marchisio ei ole parhaimmillaan pelin hidastajana, hyökkäysten rytmittäjänä ja sumppupuolustuksia puhkovien läpisyöttöjen antajana. Kuitenkin juuri tässä pirlomaisessa roolissa Allegri Marchisiota peluuttaa. Marchisio olisi parhaimmillaan jatkamassa noita pitkiä avauksia, ei antamassa niitä.

Allegrin on löydettävä keinot pärjäämiseen ilman Pirloakin. Vanhan rouvan on löydettävä jostain uusi taluttaja nyt, kun vanha herra on poissa.

Jätä kommentti

*