Vielä yksi välivuosi

Hyvää yötä, Edmonton, viimeinen sammuttakoon valot.

Edmonton Oilersin positiivisia valonpilkahduksia näyttänyt alkukausi koki täyskäännöksen huonompaan, kun organisaation kirkkain kruununjalokivi ja koko kiekkoilevan maailman silmäterä Connor McDavid loukkaantui.

Pohjois-Amerikasta tihkuneiden tietojen mukaan McDavidin solisluu murtui taklaustilanteessa ja vaatii leikkaushoitoa. Näin miestä odottaa kuukausien sairausloma. Samalla Oilers voi aivan huolettaa aloittaa jo keskittymisen ensi kesän varaustilaisuuteen, jossa se tulee varaamaan jälleen kerran pienellä numerolla.

Ilman McDavidia menossa oleva kausi on nimittäin sitä samaa harmautta, mitä viime vuodet jo ennen nuorta kanadalaista. Tappioita, valmentajanvaihtoja, huonoja pelaajakauppoja, keskinkertaista skouttausta. Tuskaa ja ahdistusta. Ja valmistautumista Oilers-perheen kauden päätapahtumaan, kesäkuiseen varaustilaisuuteen.

McDavid on jotain aivan poikkeavaa jääkiekon lähihistoriassa.

McDavid oli toivottu lapsi. Edmontonissa hierottiin käsiä yhteen intoa puhkuen koko viime talven ajan, sillä oli jo hyvän aikaa selviö, että Oilers pääsee varaamaan korkealla viime kesän draftissa. Organisaatio saisi varmuudella vähintään kohtalaisen kulmapalasen tulevaisuuden palapeliinsä. Ja jos jättipotti osuisi kohdalle, kenties Oilers-paitaan pukeutuisi jopa viime vuosien hehkutetuin 18-vuotias.

Näinhän kävi. McDavid tuli, näki, ja…loukkaantui.

McDavid aloitti kautensa hieman hapuillen, tai pikemminkin tunnustellen. Hyppäys juniorikiekosta miesten maailmaan ja NHL:n kirkkaisiin valoihin on väkisinkin suuri. Muutaman pelin jälkeen McDavidin poikkeukselliset ominaisuudet päästettiin valloilleen.

Sulava luistelu, kellontarkka pelinluku- ja maaginen mailankäsittelytaito ovat nostaneet hänet kiekkoilevan maailman näyteikkunaan, mutta miehen pelinopeus kiekollisena tekee hänestä ilmiön. Olen seurannut NHL-jääkiekkoa aktiivisesti parisenkymmentä vuotta enkä muista koko tuona aikana nähneeni mitään vastaavaa.

McDavid ehti jo ottamaan nuoren ja hapuilevan joukkueen reppuselkäänsä, kunnes repun olkaimet pettivät.

Vanhojen videoiden perusteella 1970-luvun puolustajalegenda Bobby Orr on omassa mielessäni samalla tasolla McDavidin kanssa. Ei kukaan muu. Ei Crosby tai Tavares. Ei liioin Kane, Stamkos tai Ovetskin. Ei kukaan. McDavid on jotain aivan poikkeavaa jääkiekon lähihistoriassa.

Valitettavasti vain marraskuu on osoittautunut jo kahtena syksynä harmaaksi McDavidille. Viime talvena murtui ranne, tällä kertaa solisluu. Molemmilla kerroilla ihmelapsi pakotettiin kuukausiksi sivuun kiekkokaukaloista.

Oilersin ja McDavidin kuherruskuukausi päättyi samalla, kun kalentereista käännettiin esiin marraskuu. Murtunut solisluu rikkoi myös kaikki Oilers-fanien haaveet menestyksestä: korpivaellus jatkuu, tästäkin talvesta tulee pitkä ja pimeä.

Oilersin kannalta on valitettavaa, että sen kruununjalokivi joutuu seuraamaan omiensa edesottamuksia pressikatsomossa. Juuri, kun hento päivänvalo alkoi hieman paistaa Oilers-risukasaan. McDavid ehti jo ottamaan nuoren ja hapuilevan joukkueen reppuselkäänsä, kunnes repun olkaimet pettivät. Toista vastaavaa johtajaa saa Oilers-ryhmästä etsiä. Tuskin löytyy.

Ei tietenkään löydy, toista McDavidia ei tule vielä vuosiin.

Jätä kommentti

*