Voiko rakkaudessa kuulua vähemmistöön?

Helsingissä vietetään parasta aikaa Helsinki Pride 2017-tapahtumaa, jonka teemana on vapaus ja vastuu. Viikko huipentuu lauantaina 1.7 vietettäviin Helsinki Pride -kulkueeseen ja Puistojuhlaan. Tapahtuman tavoitteena on edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja oikeuksia.

Taannoin keskustelua herätti viranomaisten osallistuminen kulkueeseen. Aihepiiriä käsittelevässä uutisessa huomio kiinnittyi lähinnä seksuaalivähemmistöihin jättäen sukupuolivähemmistöt vaille huomiota.

Selailin muutaman vuoden takaista selvitystä sukupuolivähemmistöjen asemasta, jossa luodaan näköalaa aihepiirin käsitteisiin ja niiden kehitykseen. Selvityksen sivulla 7 sanotaan näin: Ihmiset ovat sukupuoleltaan moninaisia eivätkä kaikki ole luokiteltavissa sukupuoleltaan yksiselitteisesti naisiksi tai miehiksi…Sukupuolen kokemus voi olla mies tai nainen taikka jotakin näiden väliltä. Osa ei tunnista itseään ollenkaan perinteisessä mies-nainen -jaottelussa. Tästä syystä sanalliset ilmaisut ja luokittelut eivät sovi helposti yhteen käytännön elämän kanssa.

Vähän alempana mainitaan selvityksen ehkä tärkein ajatus: sukupuolivähemmistöihin kuulumisessa on kyse sukupuolesta ja sen kokemisesta ja ilmaisemisesta, ei seksuaalisesta suuntautumisesta. Yhteiskunnassa ilmenevää informaatiovirtaa selaillessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että usein ollaan kiinnostuttu viimeksi mainitusta aihepiiristä enemmän (vrt. uutinen edellä). Mihin seksuaaliseen suuntautumisvaihtoehtoon ihminen kuuluu?

Joskus luokitteluilla saavutetaan tietoa. On myös mahdollista, että luokitteluilla päädytään monimutkaisiin määrittelykierteisiin, joissa identiteetit (jolla tarkoitan kokemusta omasta itsestä) muodostuvat kuulumisista/ei kuulumisista erilaisiin suuntautumisen muotoihin. Joskus luokitteluilla voidaan tiettyjä kansan ryhmiä asettaa epäedulliseen ja -suotuisaan asemaan. (vrt. transsukupuolisten asema maassamme).

Sukupuoli-käsitteen käsittelyssä voi rooli-näkökulma tarjota laajempaa näköalaa. Tästä linkistä pääsee lukemaan aihetta käsittelevää kirjoitusta. Miten sukupuoliroolit voivat yhteiskunnassamme olla niin tarkkaan määritelty! Tässä näytelmässä jopa hiusten mallilla voi olla kauaskantoisia merkityksiä.

T. Jari

Kuvalähde: pixabay.com

JK (n. klo 18): Korjasin tekstiä ja otsikkoa. Itseä ovat kiinnostaneet tietyt ilmiöt ihmisen elämässä, kuinka esimerkiksi roolit jäsentyvät osaksi maailmankuvaa ja miten erilaisten roolien kanssa tulee toimeen. Ilmiöllä ei tiettävästi ole yhtymäkohtia sukupuolen moninaisuuden käsittelyssä, siitäkin huolimatta, että omaksumme jatkuvasti uusia vaikutteita ja virikkeitä rooleihimme. Erityisesti minua on kiinnostanut ns. ihmisen rooli, joka voi poiketa sukupuoli- ja muista rooleista, mutta joka voisi toimia yhdistävänä tekijänä muiden roolien yhteydessä ja välillä.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Epätieteellinen vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä voi. Jos ei saa koskaan minkäänlaista rakkautta osakseen, tai jos ei itse osaa rakastaa.
    Rakkaus mielletään kaksisuuntaiseksi, mutta ei se sitä ole. Yksisuuntainenkin riittää tekemään elämän siedettävämmäksi.
    Rakkaus on roolien ja roolipelien temmellyskenttä olkoonpa sukupuolen suunta mikä tahansa.

  • Jari

    Kiitos viestistäsi. On sinällään mielenkiintoista, ettei yliopistoissa ja korkeakouluissa löydy rakkauden oppiainetta. Aiheesta voi kyllä väitellä, mutta että sitä opetettaisiin omana oppiaineena, siihen lienee vielä matkaa.

    Nykyään ajattelen itsekin, ettei rakkaus ole kaksisuuntaista. Viimeisimmät pohdinnat liittyvät aihepiiriin, joka käsittelee mielenmuutosta. Voiko tai onko kykyä/mahdollisuutta muuttaa mielensä? Tässä kohtaa rakkaus sana voisi olla käyttökelpoinen käsite. Jos rakkautta on liian vähän tai sitä ei ole riittävästi, mielenmuutoskaan ei tahdo onnistua. Tarvitseeko sitä joka asiassa muuttaa mieltään, se onkin oma erityinen kysymyksensä.

    Edellä sanotun valossa rakkaudessa olisi siis kyse kokemuksesta. Jos kaksi tai useampi rakkaus-kokemusta pistetään yhteen, sovituksesta ei välttämättä tule helppoa. Toisaalta maamme tunnetaan yhtenä maailman onnellisimpien ihmisten valtakuntana, mikä kertonee siitäkin, että onnistuneen sovituksen kokemuksia on saavutettu. Tosin on hyvä pitää mielessä se, että selvityksessä onnellisuuden mittapuuna käytettiin muun muassa taloutta, sosiaalisia turvaverkkoja, väestön terveyttä ja korruption vähäisyyttä. Rakkaudesta ei uutisessa puhuttu.

  • Helena

    Kyllähän se on kokemus rakastetuksi tulemisesta se tärkein, mammona ei paljon paina “arvottoman” ja päämäärättömän, kenties ahdistuneen ihmisen elämässä. onni tulee rakastetuksi tulemisesta ja silloin osaa rakastaa ja ymmärtää toisiakin. Minun mielestäni.

  • Jari

    Kiitos viestistäsi. Tuo on hyvin sanottu.
    Usein mietin, miten pienestä ihmisen elämä voikaan olla kiinni, toisin sanoen kokemus elämäntilanteessa voi muuttua niin kielteiseen, mutta myös myönteiseen suuntaan. Ymmärrys luo lisää rakkautta. Näin uskon.

    Omassa elämäntilanteessa olen kiinnostunut erityisesti transihmisten elämäntilanteesta ja päättäjien suhtautumista heihin. Heille päättäjät eivät ole suoneet rakkaudellista/ymmärtävää suhdetta koettuun sukupuoleensa – jotta sosiaaliturvatunnuksen sukupuolta määrittävä tunnus saadaan korjattua vastaamaan koettua sukupuolta, se edellyttää pakkosteriloinnin.

    Niitäkin tarinoita aika ajoin kuulee, ettei ihmisen kokemuksia sukupuolesta oteta tosissaan. Epäillään ja syyllistetään viimeisen asti. Heidän asemansa olisi mahdollista ja helppokin parantaa lainmuutoksella. Pysyttäisiin eurooppalaisessa kehityksessä mukana, mihin juhlapuheissa niin usein viitataan.

Jätä kommentti

*