Ikäystävällisen yhteiskunnan rakennuspuita

Ajatuksemme väestön ikärakenteen muutoksen mukanaan tuomista muutoksista ja niihin varautumisesta on käännettävä – suorastaan pakotettava – uusille urille. Näin totesi esimerkiksi WHO lanseeratessaan ikäystävällisen yhteisön käsitettä 2000-luvun puolivälissä. Uusi ura on konkreettisesti mm. investointia iäkkäiden ihmisten terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon sekä mahdollisuuksien turvaamista omannäköiseen iäkkään ihmisen elämään ja mielekkääseen tekemiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen yhteisöissä. Ja näiden kokonaisuuksien nykyistä huomattavasti vahvempaa esilläpitoa.

WHO:n maailmanlaajuinen ikäystävällisten yhteisöjen verkosto perustettiin vuonna 2010. Mukana on 287 yhteisöä (kaupunkeja & kuntia) 33 eri maasta. Verkosto tarjoaa tiedonvaihdon mahdollisuuksia, yhteistä oppimista sekä tukea jäsenilleen. Verkostoon kuuluminen ei tietenkään vielä kerro, että yhteisö olisi ikäystävällinen. Pikemminkin se kertoo kiinnostuksesta sitoutua kehittämään ikäystävällistä yhteisöä. Verkostoon kuuluminen kertoo halusta kuulla yhteisön iäkkäitä ihmisiä kaikissa niissä kehitteillä olevissa asioissa, jotka heitä koskevat. Tällaisia ovat esimerkiksi asuinympäristöjen esteettömyyden ja turvallisuuden parantaminen, asumisen vaihtoehtojen lisääminen, toimivien liikenneratkaisujen turvaaminen tai sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen.

Ikäystävällisyys koskee siis kaikkia elämän alueita – niitä on vain katsottava iäkkään ihmisen silmin. Ja koska lapsi, nuori tai keski-ikäinen ihminen ei voi katsoa asioita aidosti iäkkään ihmisen silmin, tarvitaan kuntien ikäystävällisyyden kehittämiseen iäkkäitä ihmisiä.

Ikäystävällisyyden lisäämiseksi tarvitaan ennen kaikkea asenteiden muutosta. Yhteiskunnassa on tunnistettava kaikessa toiminnassa huomioon otettava, että iäkkäät ihmiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko – kuten ei mikään muukaan ikäryhmä. Joukossa on hyvin erilaisia miehiä ja naisia. Joukossa on myös hyvin eri-ikäisiä iäkkäitä: 63–68 -vuotias on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen ja Suomen vanhin asukas on ollut 111 -vuotias – väliä on tässä liki 50 vuotta. Ikäystävällisyyden lisäämiseksi on yhteiskunnassa myös lisättävä aktiivisesti eri ikäryhmien yhteenkuuluvuutta.

Osa iäkkäistä on varsin terveitä ja hyväkuntoisia; vain joka neljäs on säännöllisten palvelujen piirissä. On aktiivisia ”harmaita panttereita” ja niitä ikäihmisiä, jotka eivät toimintakykynsä rajoitteiden vuoksi pysty osallistumaan yhteisönsä ja yhteiskunnan toimintoihin ilman tukea, on hyväosaisia ja syrjäytyneitä ja myös etniseltä taustaltaan erilaisia: kaikki eivät ole valkoihoisia eivätkä puhu Suomea. Ikäystävällinen yhteiskunta huomioi erilaisuuden toiminnassaan. Ikäystävällisessä yhteiskunnassa ymmärretään se, että ikääntyminen ei ole muuttumaton, vaan alati muokkautuva prosessi ihmisen elämässä.

Ikäystävällinen yhteiskunta tarkoittaa yhteiskuntaa, joka pystyy tarjoamaan iäkkäilleen mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen mahdollisuuksia sekä turvaamaan elämän loppuvaiheessa tarvittavan turvan ja huolenpidon. Ikäystävällinen yhteiskunta tarjoaa yhteisön – meille kaikille.

 

PS Kuopion kaupunki on konkretisoinut ikäystävällisyyttä omassa ikääntymispoliittisessa ohjelmassaan. Se löytyy täältä: https://www.kuopio.fi/c/document_library/get_file?uuid=1697ac30-334c-47e9-887e-b0d9c1e56236&groupId=31210