Kaltoinkohtelu: tunnista & toimi!

Ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköt, palvelutalot ja laitokset, ovat asuin- ja hoitoympäristö noin 60 000 erilaiselle iäkkäälle naiselle ja miehelle, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokauden. Kahdella kolmesta hoidon ja huolenpidon tarve aiheutuu muistisairaudesta. Toimintayksiköissä asiakkaiden tarpeisiin vastaajina toimii liki 40 000 hoitotyöntekijää.

Toimintayksikköjen seinien sisäpuolella tehdään paljon laadultaan hyvää hoitotyötä, mutta siellä on kautta aikain havaittu myös sellaista, mikä ammatilliseen hoitotyöhön ei missään olosuhteissa kuulu. Kaltoinkohtelua.

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevista iäkkäistä vain joka viides pystyy kertomaan kokemuksistaan johdonmukaisesti. Useat heistä ovat olleet varsin haluttomia arvioimaan kriittisesti saamaansa palvelun laatua. Tähän vaikuttaa iäkkään kokema riippuvuus henkilökunnasta. Ihminen, joka on riippuvainen toisesta tai toisen avusta, on taipuvainen kertomaan vain myönteisistä kokemuksistaan, koska hän pelkää avun epäämistä. Ilmiö on nimetty Tukholma -syndroomaksi.

Vuorovaikutussuhteeseen, jossa toinen on avusta riippuvainen hauras iäkäs ihminen ja toinen iäkkään tarpeisiin vastaava ammattilainen, liittyy vallankäyttöä, josta ammattilaisen on oltava hyvin tietoinen. Valtaa voidaan käyttää iäkkään ihmisen hyväksi, hyödyntämällä asiantuntijuutta, esimerkiksi tutkittua tietoa iäkkään ihmiseen tarpeisiin vastaamisessa uusilla tavoilla. Parhaimmillaan vallan käyttö liittyy hoitotyöntekijän osaamiseen ja kykyyn keskittää voimavaransa olennaiseen usein kiireisissä tilanteissa. Se on myös kykyä hyödyntää tietoa iäkkään ihmisen elämänkulusta ja toimia iäkkään kanssa tavoitteellisesti tältä pohjalta.

Mutta valtaa voidaan käyttää myös tietoisesti tai tiedostamatta tavoilla, jotka eivät millään tavoin edistä iäkkään ihmisen elämänlaatua tai kykyä toimia omien voimavarojensa mukaisesti. Kaltoinkohteluun on monia syitä. Osa liittyy asiakkaaseen, osa henkilökunnan asenteisiin, osaamiseen ja hyvinvointiin ja osa tekijöistä on organisatorisia, kuten johtaminen, henkilöstön määrä tai fyysinen toimintaympäristö. Käytettävissä on myös välineitä ennaltaehkäistä ja puuttua kaltoinkohteluun: ohjeistus kaltoinkohtelutilanteiden varalle, joista niin asiakkaat, omaiset kuin hoitotyöntekijätkin ovat tietoisia sekä hoitotyöntekijöiden osaamisen ja työhyvinvoinnin edistäminen, ovat esimerkkejä näistä. Johtajan rooli on kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyn ja siihen puuttumisen kannalta hyvin, hyvin tärkeä.

Näitä asiakokonaisuuksia on nostettu esille parissa tuoreessa tutkimuksessa: Heidi Sipiläisen väitöskirjassa, joka tarkistettiin kesäkuussa 2016, sekä Valviran kyselytutkimuksessa. Molempien tutkimusten aineistot on koottu hoitotyöntekijöiltä. Suosittelen jokaisen iäkkäiden parissa toimivan hoitotyöntekijän ja heidän johtajiensa tutustuvan näiden tutkimusten tuloksiin. Ne tarjoavat mitä mainiointa ainesta hyödynnettäviksi työyksikkökokouksissa toimintatapojen muuttamiseksi.

Tunnistathan sinä kaltoinkohtelun eri muodot? Puututhan siihen? Tiedäthän, että palvelutaloissa ja vanhainkodessa toimivilla on vuoden 2016 alusta lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista (Sosiaalihuoltolaki, 48 §) toiminnasta vastaavalle?

Jätä kommentti

*