Koti- vai laitoshoitoa? Vai jotain ihan muuta?

Iäkkäiden kotiin annettavien palvelujen laatu ja palveluvalikoima ovat alkuvuodesta kirvoittaneet paljon mielipiteitä mediassa – on puhuttu iäkkäiden heitteille jätöstä, muistisairaiden kotona asumisen ongelmista sekä asiakkaiden ja heidän läheistensä kuulluksi tulemisesta päätöksiä tehtäessä. Kotihoitoa kritisoidaan, mutta myös laitoshoito laatuongelmineen on noussut mitä rankimmalla tavalla esille. Laatu puhuttaa ja se puhe on tärkeää kuulla. Laatuongelmia pitää ja voidaan korjata. Tekemistä on riittämiin, mutta myös halua ja osaamista muutoksen tekemiseen.

 

Missä iäkkään ihmisen on turvallista elää ja asua?

Laadullisin perustein jyrkän vastakkainasettelun aika koti- ja laitoshoidon välillä ei ole tarkoituksenmukaista – molempien on oltava laadukkaita ja vastattava asiakaskuntiensa tarpeisiin. Ja muutoinkin koti-laitos -keskustelun painopistettä on aika siirtää tämän vuosituhannen puolelle. Sieltä 1980- ja 1990 -lukujen taitteesta, jolloin tällainen keskustelu oli ihan eritavalla relevanttia. Sen jälkeenhän tuo kodin ja laitoksen välimaasto alkoi täyttyä erilaisista välimuotoisista palveluista, joista nopeimmin on yleistynyt palveluasuminen. On tukea omaishoitoon. On päivätoimintaa eri muotoineen. On perhehoitoa, joka erityisesti iäkkäiden osalta on lupaavasti oraalla. Myös kotiin annettavien palvelujen repertuaari on monissa kunnissa/kuntayhtymissä monipuolistunut merkittävällä tavalla. Iäkkään ihmisen tarpeisiin voidaan vastata aiempaa monipuolisemmalla palveluvalikoimalla. Päätöksiä siitä, missä iäkkään ihmisen on hyvä ja turvallista elää ja asua, on tehtävä hänen kokonaistilanteensa arviointiin perustuen sekä häntä ja hänen läheisiään aidosti kuullen. Ja pohdittava monipuolisesti eri vaihtoehtoja, eri toimijoiden mahdollisuuksia ja roolia palvelukokonaisuutta suunniteltaessa.

Mitä pidemmälle 2000-lukua on tultu, sitä vahvemmin on korostettu mahdollisimman tervettä ja toimintakykyistä ikääntymistä turvaavien palvelujen ja kuntoutuksen merkitystä. Erityisesti vuonna 2013 voimaan tullut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista linjaa muutosta tähän suuntaan: vähemmän laitoshoitoa, enemmän kotiin annettavia palveluja, kuten omaishoitoa, kotipalvelua/kotisairaanhoitoa, perhehoitoa tai kodinomaista hoitoa ja huolenpitoa. Ja ennen kaikkea: terveyttä ja toimintakykyä edistäviä palveluja koko ikääntyneelle väestölle ikärakenteen muutokseen varautumiseksi. Palvelutarvetta ei yksin nosta se, että väestö ikääntyy, vaan erityisesti palvelujen tarpeeseen vaikuttaa se, missä kunnossa väki ikääntyy.

 

Kärkihanke muutoksen ajurina – tule mukaan muutoksentekijäksi!

Iäkkäiden kotihoidon esiin nostettuihin laatuongelmiin tarjoaa juuri käynnistynyt hallituksen kärkihanke ’Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa’ vankan tuen. Tietoa hankkeen etenemisestä on saatavilla STM:n verkkosivuilla: http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito

Em. sivustolta löydät mm. hankkeen suunnitelman, joka on parhaillaan on kommentoitavana Ota kantaa -sivustolla sekä tietoa hankkeen järjestämistä tilaisuuksista.

Muutoksen tekemiseen tarvitaan meitä kaikkia: iäkkäitä ihmisiä läheisineen, ammattilaisia, kouluttajia, tutkijoita. Ja muutokseen johtavia – johtajien rooli on muutosta tehtäessä äärimmäisen tärkeä! Tarvitaan yhteistä tekemistä kuntien, järjestöjen, yritysten ja seurakuntien kesken. Tärkeä viesti välitettäväksi on, että muutos on mahdollinen. Tarvitaan uusia ratkaisuja, ei haikailua vanhan perään. Yhdessä asian äärellä ollaan maaliskuun 21. päivä – tule mukaan hankkeen käynnistysseminaariin!

 

 

Kommentit

  • Anneli Koivunen

    Anna siis kannatuksesi; https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672
    #ArvokasVanhuus #IKIOMAT
    ME KAIPAAMME VANHAINKOTEJA, HOITAJIA, OMAISHOITAJIEN AVUSTAJIA YM. SEKÄ TIETENKIN OIKEUDENMUKAISUUTTA VÄHÄVARAISTEN VANHUSTEN HOITOON LISÄÄ
    Kun saamme Kansalaisaloitteelle Arvokas vanhuus 2 sen tarvitsemat 50.000 kannatusta, voin taata, että hallitus ja eduskunta joutuvat osallistumaan arvokeskusteluun ikäihmisten hoidosta, hoitajamitoituksista, omaishoitajien avuista, kotihoidon työtaakasta ja vähävaraisten maksujen riittämättömyydestä.
    Kannattakaa siis aloitettamme, jonka ovat laittaneet alulle tava kansalaiset; eläkeläiset ja hoitajat ympäri Suomen, ilman politiikkaa…. Kannatusaikaa enää 10.5 2016 asti…
    Aikaisemmat kannatukset edelliselle Arvokkaalle vanhuudelle eivät periydy tälle uudelle, joka aloitettiin 10.11 2015.

  • Sari Riskumäki

    Kirjoituksen aihe ikäihmisten, vammaisten, kehitysvammaisten ja pitkäaikaissairaitten ihmisten tämänpäiväisestä elämästä on aiheellinen.
    Joissakin kunnissa edellä mainitut ihmiset otetaan huomioon heidän omilla ehdoillaan, mutta väittäisin että useammassa kunnassa ihmiset jotka eivät pysty itsestään pitämään huolta ovat suoranaisesti heitteillä. Esim. itse asun tällaisessa kunnassa jossa palveluhakemuksen mukaan voisi samantien laittaa muutospyyntö ja valitushakemukset, niin säästyisi useampien postimerkkien ostamisilta.
    Tilanne on todellakin niin ettei palveluja ole ja jos on, niin niitä ei myönnetä.
    Olen seuraavan kirjoitukseni kirjoittanut vuosi sitten joka pätee tänäkin päivänä:

    ”” Oon tuos taas ihimetelly, että miksi terveyrenhuolto ja sosiaalihuolto ovat niin kaukana toisistansa koska moni asia esim. omaashoito lähtöö terveyrenhuollosta.
    Miksei terveyrenhuollon puolella ole sosiaalityöntekijää joka tekis suorahan hekemukset asiakkahan / potilahan palavelujentarpehista jolla olisi myös valta suorahan teherä päätöksetkin niihin???

    Son jotenkin ihan kummallista, että esim. omaashoitaja on hoirettavan kans lääkärin (erikoos-) vastahanotolla jossa lääkäri tekee lausunnon palavelujen tarpehesta. Sitten omaashoitaja ja tai hoirettava unohtaa kyseisten palavelujen haun tai ei uskalla niitä hakia joka tuo ajan kans ongelmia lisää sinne omaashoitokotihin. Tai jos palavelut muistetahan hakia, niin ihiminen / virkamies sosiaalihuollos jolla ei ole minkäänlaista terveyrenhuollon koulutusta takanaan (ylioppilas ja sosionoomi ja harjoottelujaksot kaupan kassalla ) niin repii kyseiset lääkärin lausunnot ja vesittää suositukset, tekee omat arvioonnit ja totiaa, että pisteytys jäi puolen pistehen päähän, sorry, ettette te palaveluja tartte. Niin mitä sitten? Kuinka monella omaashoitajalla tai hoirettavalla on resursseja lähtiä valittamahan?? Tai tehemähän hakemusta uurestansa?? ””

    Yst.terv. Sari Riskumäki

Kommentointi on suljettu.