100 000 työpaikkaa – ei ole kuin itestä kiinni

Männä viikolla yritin saada työntekijää vuokraamon kautta kolmen päivän komennukselle ja siinä olisi mahdollista sitten hiljalleen työllistyä pidemmäksi aikaa, kun oppii firman tavoille. Henkilö on vanha tuttu ja hyvä työntekijä, mutta ”kun liitonrahojen kanssa mennee niin vaikeaksi, jos tekkee lyhyttä pätkää”. Eikä muuten ollut sitten ainoa samanlainen tilanne samalle viikolle. Minä en moiti työntekijöitä siitä etteivät lähde töihin lyhyisiin työsuhteisiin. Moitin tätä systeemiä – kannustinloukkua – siitä, että minulta meni monta tuntia järjestellessä työmaita uudelleen ja samalla piti antaa kaksi keikkaa pois, kun en saanut järjestettyä ”oman firman vuokramiestä” työmaalle.

Yle uutisoi 100 000 avoimesta työpaikasta, joita ei saada millään täytettyä. Kotimaiset ei lähde töihin, kun on liian kaukana tai kannustinloukussa, maahanmuuttajat on loukutettu vastaanottokeskuksiin, jotka tyhjenevät ”tilipäivänä”, kun pitää lähteä kylälle hakemaan tilipussi. Paljonkohan 100 000 työpaikan ympärillä on piilotyöpaikkoja, jotka eivät tiedä edes olevansa työpaikka? Kohta jo kaksi vuotta yrittäjänä ollessani olen tehnyt normaalin työajan varmasti tuplana ja olenpas minä ehtinyt pitämään lomaakin, tosin kummankin loman olen saanut lahjaksi  paremmalta puolisoltani, hän on minua tuplasti viisaampi työn säännöstelyssä. Toisilla on vit…liikaa töitä ja toisille ei sitten vaikka miten haluaisivat. Tosin minun tekeminen ei ole aina ollut sitä tuottavaa työtä. Ne ovat niitä yrittäjälle kuuluvia pakko-tehdä töitä.

Miten ihmeessä töiden ja tekijöiden kohtaaminen ja työmäärän tasopainottaminen onnistuisi paremmin? Suomen työntekijöistä n. 1,5 miljoonasta ihmisestä 2/3 osaa on töissä PK-sektorilla ja koko ajan syntyy uusia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tarjoamaan työtä paikallisille työntekijöille ja luomaan elinvoimaa omalle paikkakunnalle. Ajatelkaapas tätä, työllistymisen kehitystä vuosituhannen alusta, suuryritysten (>250 hlöä) henkilömäärä on vähentynyt 45 000 henkilöllä ja samaan aikaan pikku-firmat (<250-1 hlöä) on antanut yhteiskunnalle 120 000 työpaikkaa ja 120 000 tuhannelle ihmiselle uuden työpaikan. Minkälaisia työnantajia on Pielavedellä? Tai Kaavilla? No siellä on niitä pieniä työnantajia, enkä tarkoita pomon kokoa, että sitä pitäisi jotenkin pönkittää. Niitä on muuten paljon myös Kuopion ruutukaavassakin.

Työllistyminen ja työelämä näyttäisivät menevän kovaa vauhtia mikroyrittämiseen. Työtä pääsee tekemään oman toiminimen kautta ja samalla jakaa riskiä toisen tai isommankin ryhmän kanssa. Työpaikka ei ole enää paikasta kiinni. Edellinen työllistymisen trendi oli se, ettei työtä saanut ellei ollut opiskellut montaa eri ammattia. Tänä päivänä eläkevirat on muisto vain, kuin mustavalkoisista mykkäelokuvista. Pienet ja ketterät työllistää nuoria ja vanhoja tai vaikka vain itsensä. Siinä työllistymisen ohessa yrittäjä maksaa kunnalle verot ja kaikki muutkin ylimääräiset rahansa toisen paikallisen yrittäjän kautta,  ostamalla häneltä palveluita tai muita hyödykkeitä itselleen tai yritykselleen. Minne menee suuryritysten veroeurot?

Tänään sattuikin mukava kohtaaminen toisen pienyrittäjän kanssa, hän on minun entinen työkaveri ja eräänlainen esikuvakin. Kun päivällä tavattiin, niin meillä oli sovittu, että käyn katsomassa pientä tilamuutosta josta annan tarjouksen hänelle. Siinä sitten kuulumisten lomassa hän kertoi tekevänsä töitä yrittäjänä ja vähän niin kuin harrastuksena. Minusta on aivan loistavaa, että ihmiset viitsivät ja haluavat tarjota omaa osaamistaan vielä senkin jälkeen, kun pääsee eläkkeelle. Toinen ihan yhtä ilahduttava asia on, kun nuori ihminen uskaltaa ottaa riskin ja perustaa yrityksen. Nuoren, tämmöisen keski-ikäisen ja vanhemman yrittäjän käyttäytymisessä on aika paljon eroja esimerkiksi päätöksenteon tai asiakaspalvelun osalta. Mutta taas, ajatelkaapas sitä yhteenliittymää missä nämä edellä mainitut liittoutuvat ja kehittävät yhteisen tuotteen jakamalla riskin ja työmäärän, tukevat toisiaan opettamalla ja kannustamalla. Paikkakunnasta riippumatta, kellonaikaan katsomatta ja vapaa-aikaa unohtamatta. Olisko hyvä?

Rissasen Mikon 100 000 työpaikan mantra:

  1. kannustinloukut hevon kuuseen
  2. suosi pientä tai ainakin paikallista ja rohkeaa
  3. liittoudu, verkostoidu, uusiudu

Mikko Rissanen on Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen ja Kelvitec Oy:n yrittäjä.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos – oikea huoli – mukavasti jutusteltukin

    muutaman yrittäjän olen oppinut tuntemaan ja heidän juttunsa ovat tuttuja. ”oman firman vuokramies” kuulostaa hyvältä – pari vuotta sitten uutisoitiin jopa kukkakauppiaille tarjotusta lomittajasta ja tuuraajasta – jonkinlainen lomittaja- ja hätäapurinki olisi hyvä idea alalle kuin alalle – tarkoittaneeko myös 0 -tuntisopimus jotain tällaista, on varalla jos kutsutaan.

    Pyrin ostamaan paikallisia tuotteita – ja tärväämään tienestini kotiseudulla. Aikoinaan käytin viimeisen lomaviikkoni kiertämällä Kuopiossa torin ympäryksen kaikki liikkeet – niitä oli jo silloin runsaasti – ihmeellisen paljon ja mitä erilaisimpia aloja.
    Täytyisi poiketa nytkin – silloin aiheeni oli pk-yritysten sähköisen viestinnän hanke – voisihan sitä kiertää kauppoja muutenkin. Ostelemalla paikallisilta ne työpaikat syntyvät ja rahat jäävät kotipitäjään!

    • Mikko Rissanen

      Kiitos Eino kommenteista. Tuo yrittäjän ja varsinkin yksinyrittäjän lomittaja-ajatus on aivan loistava ja se on pienyrittäjille tulevaisuudessa elinehto, kun verkostoituu niin, että löytää apulaisen kiireeseen ja voi pitää myös ansaitut lomansa. Vastavuoroisesti voi tehdä toiselle yrittäjälle jotain ”alihankkijan” roolissa. 0-tuntisopimuksesta sen verran voisin mainita, kun sen asian kääntää yrittäjän näkökulmaan vastaavanlaiseksi mahdollisuudeksi työllistyä. Jos joku yksityishenkilö tai toinen yritys tarjoaa minun yritykselle sopimuksen, jossa se ei sitoudu ostamaan mitään, niin sehän on minulle yllyke tarjota sopimuksen puitteissa vastapuolelle palveluitani eli minulla on asiakas, jolle myydä. Jos minä haluan jonkun työntekijän kanssa tehdä 0-tuntisopimuksen, niin silloin minä avaan hänelle mahdollisuuden työllistyä, kun minä onnistun omassa myyntityössäni ja minähän en tietäisi henkilöstä, jos hän ei olisi minun verkostossa. Työntekijän tarvitsee vain olla aktiivinen minun suuntaan ja samalla voi olla myös muiden yritysten suuntaan. Typerä yleistys siitä, että me työnantajat käytetään 0-tuntisopimusta härskisti vain oman edun tavoitteluun, minä haluaisin tarjota kaikille työtä joilla on halu sitä tehdä ja kun minulla kauppa käy, niin silloin tarvitsen verkoston jossa resurssit ovat. Pienyrittäjät voi verkostoitua vaikka kilpailijansa kanssa, jos haluaa menestyä ja työntekijällä yritys jota pyörität kurkistaa peilistä, myy sitä!

  • Eino J. (maallikkona)

    jatkan vielä edellistä kommenttiani
    ++ pienissä yrityksissä vallitsee hyvä henki työpaikalla ja se välittyy ympäristöönkin kun palkollisetkin ovat mukavia – tuo hyvä palvelu tulee kaupan päälle;

    + + ”oman firman vuokramies” kuulostaa hyvältä -kohtaan voisi mainita, että yrityksen vastuisiin luetaan monen muun velvollisuuden lisäksi kiiretilanteet – periaate on että esimerkiksi sähköverkkoyhtiöllä on oltava valmius myrskyvaurioitten korjaamiseen. (Luottamusmiesajoiltani muistan oikeustapauksen, missä viat tuli korjata suunnitellusti (ei hätätyönä). No, äskettäin määriteltiin myös sähköyhtiöille katkoksista johtuvat korvausrajat, jos katkos kestää ’liian’ kauan.)

    + + Yrittäjä on palkkansa ansainnut, kuten kirjoituksestasi selvästi näkee – työtä riittää – ja siksi pyrin suosimaan paikallisia tuttuja tuotteita ja palveluja. On hyvä että kaltaisesi niitä meille tuottavat! monia niistä suuret ketjut eivät saisi lähellemme … kiitos

Jätä kommentti

*