Missä on pk-yrittäjän paratiisisaaret? 

Eduskuntavaalien eri teemoja ja keskusteluja seuratessani en voinut olla huolestumatta poliittisen järjestelmämme haavoittuvuudesta. Kuten aina, vaalilupaukset ovat suuria ja kohteet vahvasti tunnepitoisia. Kun kyse on koulutuksesta, syrjäytymisestä, vanhuksista tai sairaista, sinne on syystäkin helppo luvata rahaa. Ja niin myös tehtiin.

Median vaalikoneet eivät ainakaan edistäneet mielikuvia kansantalouden tuotantopuolen – siis yritystoiminnan – merkityksellisyydestä, vaan pikemminkin asettivat vastakkain esimerkiksi korkeamman verotuksen ja julkisten palveluiden leikkaukset. Ei siis suurtakaan väliä, paljonko (vähemmän) työntekijä saisi rahaa käteensä, jos työvoimakustannuksia tai ostovoimaa ajatellaan. Jostain siis pitää ottaa, että jonnekin toisaalle voidaan antaa.

Vaalikoneilla vahva vaikutus asenteisiin

Esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneen pari kysymystä tyhjentää pajatson: ”Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto”. Vain kahden puolueen ehdokkaiden vastauksia lukuun ottamatta vastauskeskiarvo oli enemmän julkisten palveluiden leikkausten puolella. Kaikkien muiden puolueiden ehdokkaiden vastauskeskiarvo oli kireämmän verotuksen puolella. Toinen kysymys koski julkisten palveluiden yksityistämisen lisäämishalukkuutta. Vain yhden puoleen ehdokkaiden vastauskeskiarvo oli julkisten palveluiden yksityistämisen lisäämisen puolesta.

En halua noilla edellisillä faktoilla tehdä politiikkaa vaan ilmaista huoleni siitä, miten huolimattomasti laadituilla kysymyksillä mielipiteet saadaan näyttämään pikemminkin yhteiskuntaa hajauttavana kuin yhdistävänä tekijänä. Moni äänestäjä ei osaa tehdä eroa yksityistämisen, kilpailuttamisen ja ulkoistamisen välillä. Se, mitä et ymmärrä, on myös yleensä helpointa torjua.

Vaalikonekysymyksiä eri medioissa oli toki runsaasti. Yksityisen sektorin tuotokset saadaan helposti näyttämään itsegeneroituvalta raha-automaatilta, josta on helppo nyhtää. Kuinka moni työssä kävijä miettii, mitä sain tänään aikaiseksi? Toivottavasti mahdollisimman moni, sillä yrittäjä miettii tuota asiaa jokainen päivä. Voisiko vaalikoneisiin lisätä perustavaa laatua olevan kysymyksen tulonmuodostuksesta: Kannatatko markkinataloutta talousjärjestelmänä?

Pk-sektori ei sittenkään ole pelottava mörkö

Kun epäluottamusta herättäviä vaalikoneiden kysymystuloksia vertaa mm. Suomen Yrittäjien uutisoimaan syksyn 2018 työolobarometrin tuloksiin, näyttää aivan selvältä, missä on tämän hetken parhaat työolot. Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Markkula sanoi mm. seuraavaa: ”Hyvät työolot ja keskinäinen luottamus antavat hyvät edellytykset yhdessä tekemiselle ja sopimiselle”. Ei sitä voisi juuri paremmin sanoa.

Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin päätulokset näyttävät seuraavilta:

  1. Pienimmillä työpaikoilla on paras luottamus työntekijöiden ja työnantajan kesken. 87,6 prosenttia vastaajista alle 10 henkilön yrityksissä kokee, että työntekijöiden ja johdon väliset suhteet ovat avoimet ja luottamukselliset.
  2. Tietojen välittäminen työpaikalla on sitä avoimempaa, mitä pienempi yritys on kyseessä. Näin vastasi 78 prosenttia mikroyritysten työntekijöistä.
  3. Tasapuolisen kohtelun kokemus on paras pienimmissä yrityksissä. 85,4 prosenttia mikroyritysten työntekijöistä kertoi kokevansa näin.
  4. Pienillä alle 50 henkilön työpaikoilla työntekijät ovat varmimpia työpaikkansa säilymisestä, ja niissä työvoiman tarpeen vaihtelussa käytetään vähiten vuokratyöntekijöitä. Vähiten vuokratyöntekijöitä on mikroyrityksissä.
  5. Pienissä yrityksissä on parhaat mahdollisuudet osallistua työpaikan kehittämiseen.

(Koko tutkimusraportti: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161126)

Mielikuvat ohjaavat mielipiteitä

Kevään 2019 vaalikeskustelut eivät istu millään tavalla edellisiin tutkimusfaktoihin, mitä tulee pk-sektoriin vaikkapa hoiva-alalla. Eniten mielipiteitä jakoi tietysti SOTE-uudistus, joka jälleen kerran kaatui. Sen kaatumiseen varmasti vaikuttivat havaitut epäkohdat hoivapalveluissa. Se puolestaan vaikutti yleiseen asenneilmastoon, millaisena vastuun kantajana yksityiset hoivapalvelut nähtiin.

Yksityisellä hoiva-alalla on noin 1500 yritystä, joiden työllisyysvaikutus on kaikkiaan 85.000 henkilöä. Puhtaasti yksityisten hoivakotien ja muiden asumista sisältävien yksikoiden piiriin kuuluu noin 2000 toimipaikkaa ja 30.000 työntekijää, joten mistään pienestä yksityisten palvelutuottajien asiasta tässä ei ole kyse. (https://www.hyvinvointiala.fi/wp-content/uploads/2018/10/tilastollinen-selvitys-toimialan-palvelukysynnasta.pdf).

Stigma-ilmiö eli leima otsaan

Yksityinen hoivasektori on siis iso ja se oletettavasti kasvaa entisestään. On siksikin varsin yksinapaista ajatella, jos vaikkapa Esperi Care tai Attendo laiminlöivät velvollisuutensa ja tekivät virheitä, muitakin toimijoita leimataan vastuuttomiksi, eikä niille voi enempää ulkoistaa (= kilpailuttaa palveluiden tuottajia). Ilmiötä kutsutaan stigma-ilmiöksi, mikä tarkoittaa negatiivisen julkisuuden tarttumista toisiin, kun yksi tai muutama on saanut tartunnan eli toiminut huonosti tai jopa laittomasti. Hoiva-alan markkinoiden iso haaste on varmasti myös alan vahva keskittyneisyys muutamalle toimijalle.

Jos Työolobarometrin tuloksia sovelletaan hoiva-alalle, eettisesti kestävällä pohjalla toimivia, parhaansa yrittäviä, asiakkaista ja henkilöstöstä huolta kantavia olisi yhä ainakin 1200-1300 yritystä. Lopuksi muistettakoon, että Suomesta löytyy rapiat 280.000 yritystä, joista huimat 93 % on alle 10 työntekijän yrityksiä. Uutiskynnys ylittyy liian harvoin huomaamaan yrityksiä, jotka toimivat hyvin ja oikein.

Kilpailu ei ole kirosana

Yrittäjällä on kilpailuun ja kannattavuuteen liittyvä riski. Työantajayrityksillä on myös henkilöriski. Kun mansikkatilat pystyttävät kojunsa torille ja alkavat tarjota marjojaan, kyseessä on kysyntään ja tarjontaan pohjautuva kilpailutilanne. Kun AirBnB tuli Suomeen, yöpymisen markkinat saivat uuden muodon, jossa kapasiteettia puretaan satunnaisten matkustelijoiden hyväksi. Kun brittiläinen pop-tähti tai Kaukoidän turistit matkustavat Lappiin luksuslomalle, kyseessä on globaaliin matkailubisnekseen liittyvä palvelutuote tai -paketti, jolla on kysyntä ja hinta. Aika normaalia tätä päivää, sanoisin. Markkinatalouteen itsestään selvänä osana kuuluu dynamiikka, jolloin ihmisissä ja tuotteissa on eroja ja erot näkyvät hinnoissa. Yrittäjä, joka yrittää fuskata liian korkeilla hinnoilla, voi saada alalle kilpailijan, joka tuottaakin samaa laatua vähän halvemmalla. Kukaan (kuluttajista) ei valita. Näin sen pitäisi luonnostaan mennä.

Hyviä työnantajia on eniten

Työolobarometrin perusteella ja muutenkin on varsin selvää, että valtaosa työnantajayrittäjistä on pitkän tähtäimen toimijoita, joille yritys on kuin yksi perhe, josta huolehditaan pitkään – usein yli sukupolvien. He kyllä kantavat työnantajavastuunsa. Heille esimerkiksi työntekijän lomauttaminen tai irtisanominen ovat hyvin vastenmielisiä toimia. Valitettavasti kentällä on myös huonoja työnantajia. Huonolle työnantajalle ei haluta mennä töihin eikä pysyä siellä, mutta jos vaihtamismahdollisuuttakaan ei ole, työntekijät joutuvat kärsijän rooliin. Asetelma ei voi millään muotoa olla yrityksen edun mukainen yhtään pidemmässä juoksussa. Digiaikana tietokin leviää kuin pullataikina paikasta toiseen. Toinen ja vielä vakavampi asia on, jos yritys käyttää työantaja-asemaansa väärin tai rikollisesti. Sellainen toiminta on tuomittava välittömästi ja yksiselitteisesti. Markkinoiden tehtävä on välittää tietoa myös huonoista toimijoista.

Luottamus yhteistyön kulmakivenä

Myös työntekijöissä on kirjavuutta. Parhaimmillaan se on vahvuuksiin ja osaamiseen liittyvää erilaisuutta, joka rikastuttaa työyhteisöä. Valitettavasti kohtaamme myös tilanteita, joissa työntekijä ei onnistu tehtävissään tai toimii pahimmillaan jopa tarkoitushakuisesti työnantajaansa vastaan. Toiminnasta aiheutuvat kustannukset jäävät viime kädessä yrittäjän itsensä maksettaviksi. Luottamukseen perustuvan työmarkkinoiden edun mukaista on, että huonosti toimiva työnantaja tuomitaan selvästi ja näkyvästi. Yhtä loogista on, että myös työntekijä voidaan perustellusti vapauttaa löytämään itselleen sopivampaa työtä. Mitä pienempi yritys, sitä tärkeämpää on toimivan työyhteisön ylläpitäminen. Lyhyt kertaus: viisas työnantaja on kannustava ja palkitseva. Näillä hän ansaitsee luottamusta. Työolobarometrin mukaan näitä on 87,6 % kaikista alle 10 henkilöä työllistävistä ja vain 12,4 % yrityksistä kaipaisi kehittämistoimia.

Pk-yrittäjän paratiisisaaret

Markkinamekanismi toimii parhaillaan siten, että kilpailu kurittaa hintoja. Jos joku toimija kykenee ylisuurten voittojen siirtämiseen veroparatiiseihin, kyseessä on kilpailun yksipuolisuudesta aiheutuva monopoli, joka poistuu kilpailua lisäämällä – ei vähentämällä. Silloin on vikaa jossain muussakin, mutta pieni hoivayrittäjä tai edellä mainitun Työolobarometrin yksi tuhansista mallioppilaista ei voi käsittää koko asiaa: ei sitä, että valtavia voittoja yritystoiminnassa syntyy kuin tyhjästä, eikä sitä, että koko yksityinen hoivasektori yleistetään tähän ”markkinamallin” epäkohtiin.

Kehittyvän ja yrittäjyyteen kannustavan yhteiskunnan tulisi kannustaa monimuotoisuuteen ja tukea työssä onnistumisen edellytyksiä. Suurin osa pk-sektorista toimii erittäin kunnianhimoisesti, kestävää kehitystä ja hyvää työilmapiiriä arvostaen. Yrittäjät huolehtivat päivittäin aivan normaaleista kannattavuuteen ja työpaikkojen säilyttämiseen liittyviä arjen haasteita. Silloin ei todellakaan pohdita, minne kerätyt voitot siirretään. Pk-yrittäjän paratiisi taitaa sijaitakin Kanarian saarilla, mikäli hän vaan ehtisi tuiki tarpeellisen talviloman itselleen vähintään kerran vuodessa järjestää.

Aki Miettinen on Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen ja Vipuvaikutus Consulting Ky:n yrittäjä 

 

Jätä kommentti

*