Asiaa norminpurusta

Norminpurku otettiin yhdeksi hallituksen kärkihankkeeksi, jota on tarkoitus viedä toden teolla eteenpäin vuosien 2016 -2018 aikana. Norminpurku on sinänsä veikeä termi, että teknisesti lait ja asetukset kumotaan tai muutetaan säätämällä lisää lakeja ja asetuksia, joiden tarkoitus on kumota aikaisemmin voimassaolleet lait tai muuttaa niitä. Määrällisesti ja väliaikaisesti normit siis lisääntyvät, mutta onneksi tavoiteltavana lopputulemana pidetään norminpurkutalkoiden toiminnallisia eikä määrällisiä vaikutuksia. Ja kun tätä asiaa tarkastelee talkoiden alkulähteillä osoitteessa www.norminpurku.fi, niin syntyy ainakin vaikutelma, että hommaa yritetään edistää tosissaan.

Lähtökohtaisesti kaikki pitävät turhina sääntöjä ja määräyksiä, jotka rajoittavat järkevää toimintaa. Sääntöjä kuitenkin tarvitaan riittävässä määrin, jotta toiminnasta saadaan järkevää, tasapuolista, laadukasta, asiallista, puolueetonta jne. Edellä olevaan lyhyeen listaan voisi lisätä loputtomasti adjektiiveja riippuen siitä keneltä asiaa kysytään. Samalla tuli myös kuvattua yksi mahdollinen ajatuskulku, jota norminpurkutalkoisiin osallistuvat virkamiehet joutuvat miettimään.

Nykyisissä talkoissa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu yrittäjyyden ja sitä kautta kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen. Yrittäjänä kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä yritystoimintaa turhaan rajoittavat määräykset vievät vain aikaa varsinaiselta yrittämiseltä. Koska yritykset toimivat yhtenä yhteiskunnan tukijalkana mm. verotuksen ja työllistämisen kautta, ovat kaikki yrittämistä hankaloittavat byrokratiat vahingoksi. Toisaalta lakimiehenä ja asianajajana ymmärrän, että yhteiskunta tai yritysmaailmakaan ei pärjäisi ilman lakeja ja määräyksiä. Puhumattakaan siitä, että oikeusvaltiossa lait ja asetukset turvaavat yksilöiden ja yritysten oikeudet ja tasapuolisen aseman.

Vanhan toteamuksen mukaan laki on jäätynyttä politiikkaa. Norminpurkutarkoissa pitänee siis tavallaan päättää, että mistä kohdasta jäätä sulatetaan. Sinänsä asia on jo demokratian toteutumisen näkökulmasta tärkeä, koska eiväthän virkamiehet voi noin vain purkaa eduskunnan säätämiä lakeja. Todellisuudessa norminpurun kohteena näyttäisivätkin olevan pääosin alemman tason säännökset ja menettelytavat, joiden katsotaan syystä tai toisesta olevan turhia tai haitallisia.

Tavoitteena pitää olla turhan sääntelyn poisto, mutta kuka loppujen lopuksi määrittää, että millainen sääntely on turhaa ja mikä taas on tarpeen. Ja miten demokratia toteutuu valittaessa tarpeellisia ja tarpeettomia normeja. Erityisen positiivista on kuitenkin se, että norminpurkutalkoissa on otettu tavoitteeksi hallinnon sujuvoittaminen ja keventäminen ei pelkästään normien tasolla, mutta myös aseteiden tasolla. Tärkeää ei välttämättä ole se mitä puretaan vaan miten puretaan ja mitä siitä opitaan. Päättäjien asenteen pitää olla kohdallaan, jolloin sopiva balanssi harkintavallan ja jämäkän päätöksentekokyvyn kesken voi saada aikaan oikeudenmukaisen mutta joustavan hallinnon.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittaja on Mikko Jalkanen, yrittäjänä Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy:ssä ja Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen.

Jätä kommentti

*