Kävimme rouvan kanssa itsenäisyyspäivän alla tutustumassa joulutoreihin Prahassa. Upea vanha kaupunki, Kaarlen silta, torit, pikkukujat ja sadat erilaiset myyntikojut loivat mahtavaa tunnelmaa. Terassiravintolassa lämpimän viinilasin yli oli mukavaa seurata jatkuvaa ihmisvirtaa, joka soljui eri suuntiin ja näytti loputtomalta kellonajasta riippumatta. Matkailuammattilaisena alkoi aivan hirvittää; miten me Suomessa voimme kilpailla tämän kanssa?
Prahassa on n. 1,3 miljoonaa asukasta ja siellä toteutuu runsaat 7 miljoonaa turistivuorokautta. Vertailun vuoksi; koko Suomeen tehtiin v. 2018 n. 6,7 miljoonaa turistivuorokautta. On toisin myönnettävä, että vertailu on jossain määrin epäreilu. Praha on keskiaikainen eurooppalainen keskuskaupunki, jossa ihmiset asuivat kivitaloissa ja kävelivät kivetyillä kaduilla samaan aikaan, kun meillä lämmiteltiin savupirttejä.
Oli siis pakko taas todeta, että meidän vahvuutemme turismissa liittyy luonnon kauneuteen, rauhallisuuteen, hiljaisuuteen ja turvallisuuteen.
Mutta. Nämä eivät ole mahdollisuuksia turistien houkuttamiseen, ennen kuin ne on tuotteistettu. Järviluonto ei ole elämys, jos sitä katselee auton ikkunasta. Vettä kyllä riittää, mutta tunne puuttuu.
Matkailija kaipaa elämyksiä; sitä, että joku tulee ja vie sinut sinne rantaan, kertoo että tätä vettä voit vaikka juoda ja tuolla olevia mustikoita kerätä. On joku, joka opastaa sinut siihen hiljaisuuteen ja luonnon läheisyyteen. Kertoo hirvistä ja karhuista, joita lähellä asustaa. Istuttaa laavulle ja tarjoaa nokipannukahvit. Vuokraa mökin ja kertoo, miltä ne revontulet näyttävät tai mitä ääniä öisessä metsässä kuuluu.
Tuote ei ole tuote ennen kuin se on helppo ostaa ja kuluttaa. Tämä meillä kanta-Kuopiossa ei vielä toteudu. Tarvitsimme paljon lisää ohjelmapalvelujen tuottajia, joilta turisti voisi hankkia erilaisia kevyempiäkin ohjelmapalveluja, elämyksiä. Maatilamatkailuyrittäjillä voisi olla mahtavia mahdollisuuksia, mutta hankkeet monesti tyssäävät verkoston puutteeseen. Miten tavoitan turistin, kuka hoitaa myynnin, kuljetukset, laskutuksen?
Lisäksi moni hyvä ajatus jää toteutuksessa torsoksi; tehdään tätä silloin kun muilta hommilta ehtii. Silloin ei kannata edes aloittaa. Moni muistaa ns. venäläisbuumin, joka täytti Kuopion melko tarkkaan joka vuodenvaihteessa useiden vuosien ajan ja päättyi venäläisten taloudellisiin vaikeuksiin ja ruplan arvon romahdukseen. Nyt rupla alkaa palautua, mutta venäläisinvaasiosta ei näy jälkeäkään. Miksi tulisivatkaan, kun Kuopiossa ei ole enää ohjelmapalveluja. Tahkon alueen tilanne lienee onneksi parempi.
Tarvitsemme siis lisää innovatiivisia yrittäjiä, jotka luovat toimivan verkoston. Kuopio-Tahko -markkinoinnista löytyy varmaan apuja. Maailma on pullollaan turisteja, joille elämykseksi riittää kokea, miltä tuntuu kun kymmenen metrin säteellä ei ole toista ihmistä tai että ilmaa voi vapaasti hengittää. Joku ideanikkari voisi vielä tuotteistaa suomalaisen kansanluonteenkin. Miltä tuntuu tutustua siihen, kuinka joku vaeltaa täällä pimeydessä räntäsateen keskellä puolet vuodesta ja toisen puolen kärvistelee jatkuvassa päivänvalossa, puhumatta mitään. Avataan siis paikka (kun Kimi Räikkönenkin lienee muissa töissä) jurouden myyntimiehelle.
Mika Moisander
Kirjoittaja on hotelliyrittäjä Kuopiosta, ja Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen
