Empatiaa kokouksissa

Tässä blogissa kerrotaan yrittäjien silmin heidän kokemuksistaan ja näkemyksistään siitä, miten asiat toimivat rakkaassa Kuopiossamme, Pohjois-Savossa ja ylipäätään yhteiskunnassamme. Kirjoittajiksi kutsutaan ja toivotetaan tervetulleeksi yrittäjiä ympäri maakuntaa. Kerromme yrittäjien iloista ja murheista, lisäksi haluamme herättää vilkasta keskustelua. Uskomme, että yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla saamme vietyä asioita eteenpäin ja muutettua maailmaa pieni pala kerrallaan.

kjaamukahvit_200916_blogi

Apua! Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Mitä ihmettä, onko tämä joku amerikkalaisten hapatustutkimus, vai onko tässä jotain perää?

Mietin, miten asia tulee ilmi arjessani ja ensimmäisenä nousevat mieleen kokoukset ja vaihtuvat viestintätilanteet. Sellaiset, missä osallistujat eivät tunne toisiaan. Kokouksissa henkilöt saattavat olla toisilleen tuiki tuntemattomia, vahvoja oman alansa asiantuntijoita, vaikka itse neuvoteltava asia voi olla kaikkia yhdistävä tekijä pitkältäkin ajalta.

Asioita ja töitä käydään läpi vaihtuvissa ryhmissä, jaetaan tehtäviä ja allakoidaan arkea. Aika usein oma yksityisyys korostuu ja onnistumisen tunne saadaan tietyistä konventionaalisista kokousraameista. Pyritään saavuttamaan tavoitteita!

Aina on kuitenkin tilanteita, missä punainen lanka katoaa ja sovittua (tai oletettua) kokouskäytäntöä ei noudateta. Joku tulee myöhässä, joku puhuu koko ajan, joku ei puhu koskaan, joku tietää aina kaiken, joku väittää vastaan ja joku tekee omia töitä tietokoneellaan, joku liioittelee tai joku vastaa puhelimeen kesken kokouksen ja joku meinaa nukahtaa.

Mitähän tällaisen käyttäytymisen takana on ja miten toimimme? Provosoidummeko, teemmekö henkilöistä pikaisia johtopäätöksiä, sallimmeko? Vai osaammeko lukea tilanteita, ymmärtää taustoja, erottaa asiat asioiksi ja edetä kuitenkin kirkkaasti työtehtäviin ja tavoitteisiin?

Nämä tilanteet ovat varmasti monelle tuttuja. Jotain pitäisi tehdä. Kokouskäytänteitä voi fiksata loputtomiin, mutta onneksi meillä ihmisillä on faktojen lisäksi kyky käyttäytyä empaattisesti. Eli kykyä tajuta, miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla, ja huomioimaan se. Empaattisuus pohjautuu usein omille kokemuksille ja tietämykselle omasta itsestä. Kun tunnistamme omia tunteita, pystymme oivaltamaan ja tunnistamaan muiden tunteita.

Toimin yrittäjänä taide- ja kulttuurialalla, missä työsarkani levittäytyy mm. esiintyjän, kouluttajan, tapahtuma-tuottajan ja suunnittelijan vaihtuviin tehtäviin ja toimeksiantoihin. Työssäni tapaan todella laajalla skaalalla eri toimialueilla toimivia, eri-ikäisiä, eri taustoista tulevia ja eri koulutuksen saaneita toimijoita.

Oma kokemukseni on, että kokoukset voi aloittaa vaikka ihan kysymällä, miten menee tai avata pitkin kokousta keskustelua tehtävälistan oheen. On mahtava kokea, miten kuunteleminen ja edelleen kuulluksi tuleminen lisää osallistujan osallistumista. Merkityksellisyyden tunne ja motivaatio kasvaa.

Mutta painotammekohan me suomalaiset yrittäjät itsenäisyyttä ja pärjäämistä niin paljon, että koemme empaattisuuden liian kiltiksi ja herkäksi piirteeksi?

Toivottavasti emme, sillä empatiakyky lisää ymmärrystä arkeen, kasvattaa yrittäjän taitoja ja edistää yritystoimintaa. Ja onneksi empaattisuus on taito, mitä voi oppia. Asian tiedostaminen on jo hyvä alku.

Mutta hei! Tutkimus tehtiin uutisen mukaan verkossa kolmen yliopiston psykologian tutkijoiden toimesta ja kyselyalueena oli koko maailma. Tutkimuksen vastauksia kertyi 63 valtioista n. 100 000. Vaikuttaa aika pieneltä tuo otanta, joten ei kannata huppua vetää päähän. Vai mitä sanoo tutkimusten asiantuntija Itä – Suomen yliopisto? Ja koska uutisten mukaan yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjyysopinnot painottuvat yliopistolla, toivottavasti saamme yrittäjien maailmaan lisää tutkimustuloksia!

anja_lappi

Kirjoittaja on Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen Anja Lappi, hän on yrityksensä Anya Productions luova johtaja.

Jätä kommentti

*