Muutos on ainoa mahdollisuus kivijalassa!

Kuva: Soile Nevalainen

Muistatteko vielä aikaa jolloin ruokakauppa meni kiinni viideltä arkisin ja lauantaisin yhdeltä? Sunnuntaina kaupan aukiolo olisi ollut melkein jumalanpilkkaa, samaan kastiin kuuluva asia kuin se, että pitkänäperjantaina ollaan kotona, eikä telkkarin kummallakaan kanavalla näytetty iloisia elokuvia.

Minä muistan kun murros ruokakaupan aukioloajoissa tapahtui joskus  1990-luvun alkupuolella. Olimme ruokakauppiaina perheyrityksessä Kaavilla, ja kun aukioloaikoja oli mahdollista lisätä, niin isäni päätti, että arkisin kauppa on auki kahdeksaan ja lauantaisin kolmeen. Istuin ensimmäisenä pidennetyn aukiolon lauantaina kassalla ja katsoin ulos, missä ei näkynyt muuta kuin toisiaan etsivien lumihiutaleiden kisailu. Ei asiakkaan asiakasta.  Masentavaa.

Asiakkaiden houkuttelemiseksi kauppaan myös myöhäisempinä aukiolotunteina kohdistimme markkinointia iltaan: mitä myöhempi, sen parempi tarjous. Muutaman kuukauden kuluttua muuttunut aukioloaika oli asiakkaiden tietoisuudessa, ja pikkukylän raitilla oli liikettä myös iltaisin ja lauantai-iltapäivisin.

Ehkä vuosikymmen myöhemmin kaupan aukiolon säätelyä hellitettiin jälleen sallimalla sunnuntai-aukiolo ja myös ilta taisi pidentyä yhdeksään.  Silloinen käytäntö oli sekava: meidänkin piti ”pienentää” myymälän myyntipinta-alaa alle 400 neliöön, että saimme pitää kauppaa avoinna sunnuntaisin.  Siihen aikaan olin kauppiaana, ja lukemattomia ovat ne sunnuntai-illat jotka vietin niin sanotusti tiskin takana. Pienten lasten äitinä pidin kuitenkin joka lauantai vapaapäivän (maksoi mitä maksoi), halusin järjestää perheelle yhteistä aikaa.

Nyt aika ja asetukset ovat taas muuttuneet kauppojen aukiolon vapautuessa, mutta myös yritysten toimintaympäristö ja asiakkaiden ostotottumukset ovat muuttuneet. Aukiolon vapauttaminen sinällään ei lisää asiakkaiden ostovoimaa sentilläkään, ja kilpailu on kiristynyt mm. tekniikan kehityksen myötä. Nettikauppa on jo vuosia ollut aina auki. Kivijalkakauppiaan arki ei käy kateeksi.

Olen huomannut perheen ajankäytön kannalta parhaaksi hoitaa koko viikon ruokaostokset joko lauantaina tai sunnuntaina. Kaupan kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ajankohta: kauppa ei ole siihen valmis. Sunnuntai-iltana/iltapäivällä tavaraa kaupassa on vähän, usein on tuotepuutteita, ja tuoretuoteosastojen hoito on laiminlyöty. Leipomot eivät toimita sunnuntaisin leipää kauppaa, mutta ei sitä (saksalaista ketjua ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) paisteta kauppojen omissa paistopisteissäkään. Tästä huolimatta aioin edelleen tehdä sunnuntaina viikon suurimmat ostokset, en ehdi tai halua käyttää siihen arki-iltoja, ja toisaalta pyrin viikonloppuisin tekemään ruokaa valmiiksi arki-illoiksi.

Kesällä huomasin vähän omaksikin yllätyksekseni,  että haluaisin käydä sunnuntaisin myös rautakaupassa, vaatekaupassa ja kahvilla kivassa kahvilassa.  Rautakaupan osalta tilanne tuntuu palvelun puuttuessa toivottomalta ja olen jo vilkuillut netin rautakauppoja, joista tavaran voi tilata kotiovelle asti. Tosin, minulla olisi rautakaupan myyjältä kaikenlaista kysyttävää, mutta varmaan löydän jostain sen rautakaupan joka netissä chatissä täyttää tämänkin toiveeni.  Mainittakoon vielä, että ennen kaikkea etsin nopeaa toimitusta ja arvostan hyvää, asiantuntevaa palvelua.

Vaatteita en (toistaiseksi) netistä tilaa, mutta pelkään siellä palvelujen kehittyvän sellaiseksi, että siitä muodostuu varteenotettava vaihtoehto. Haluaisin käyttää yksityisten yrittäjien pienempiä kauppoja myös vaateostoissa.  Mutta meidän aikataulut eivät kohtaa. Työpäivän jälkeen haparoin useimpien alan yritysten oven ripaa turhaan: kiinni on. Ja sama homma sunnuntaina.  Olenkin pohtinut, että jos (vaate)kauppa on auki arkisin kello 9-17, niin ketkä ovat heidän asiakkaitaan: eivät ainakaan (päivä)työssä käyvät ihmiset.

Kauppa elää jälleen yhtä murrosvaihettaan, ja tänä päivänä asiakas on se joka päättää mistä ostaa ja milloin ostaa. Ostamista määrittävät asiakkaan arvot, jotka ovat tyystin muuttuneet television kahden kanavan ajoista. Ei ole helppoa pysyä mukana ajassa ja muutoksessa asiakkaana, mutta taatusti ei ole helppoa pysyä irti ajasta ja hengissä kauppiaana.  Pakko sanoa se: muutos on ainoa mahdollisuus – ja on paras aloittaa sen tekeminen tänään!

kirsi_sisso_litmanenw300

 

Kirjoittaja on Kuopion Yrittäjien toiminnanjohtaja Kirsi Sisso-Litmanen, joka on aiemmin toiminut yrittäjänä liki kaksikymmentä vuotta omassa ja perheyrityksessä.   

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti pohdittu, laitoin peukun!

    Muistan toki nuo mainitsemasi ajat, että lauantaina pidettiin kaupat auki yhteen – niinhän se oli koulukin – eikä kirkonmeininkien aikaan käyty kylässä – ja joulunakin vasta Tapanina …

    ”Nettikauppa on jo vuosia ollut aina auki. Kivijalkakauppiaan arki ei käy kateeksi.” ; Tuttu parturi, ja eräs yksin yrittäjä, sanoivat samaa, että ei sitä yksi ihminen jaksa olla aamusta iltaan … vaikka laki sen aukiolon sallisikin (ja eräiden kauppakeskusten ”säännöt” tätä jopa edellyttäisivätkin.

    Tulee sitä käytyä nyt kaupassa sunnuntainakin, mutta ehdin aiemmin hoitaa asiat kyllä arkenakin, vakiokauppa on ollut aina työmatkan varrella. Suosin samoin paikallista leipää – monet kaupassa paistetut tuotteet tulevat todella kaukaa, joten niitä ostan harvoin.

    Mitä olen kaivannut Kuopiossa, on ollut mainitsemasi kahviloiden aukiolo esimerkiksi juhlapyhinä – kun on aikaa ja tottunut käymään kahvilla. (Aikoinaan tipulan vieressä oli kioski, missä tarjottiin leivoksia myös jouluna ja tietysti Niiralan Shell, mutta kahvila!!)

    KUINKAHAN tulevana jouluna pääsee kahvilaan kahville?

  • Ari Niemeläinen

    Itselläni on noin 15 vuoden kokemus yrittäjyydestä. Olin asiakkaiden käytettävissä käytännössä aina, näin ainakin ihmiset sen pienehköllä paikkakunnalla ymmärsivät, lopulta väsymys vei voiton ja oli muutettava toimintatapoja, pantava ovi lukkoon ja puhelin kiinni. Luovuin yrityksestä ja menin työhön julkisyhteisöön, jossa ei ollut määrättyä työaikaa ja työssä oltiin käytännössä aamusta iltaan ja viikonloppuisin ja aina juhlapyhinäkin. Piippari ja sitten myöhemmin kännykkä aina taskussa ja itse koko ajan standby-tilassa. Vapaapäivät olivat pääosin silloin kun työnantajalle sopi. Aikaa perheen kanssa olemiseen oli todella vähän. Suo siellä vetelä täällä, sanoo vanha sanonta. Liian lepsu luonne ja liika sopeutuvaisuus, kuka siitä kärsii? Loppuunpalamisia nykyajan liikkeiden aukiolot aiheuttavat entistä enemmän. Työpaikoista taistellaan ja painetaan töissä pyhät arjet, yötä päivää. Vielä kun viedään näiltä epäinhimillisisltä työajoilta muutenkin pienipalkkaisilta ihmisiltä palkkalisät pois, lopputulos on katastrofi. Avainkaulalapsia hortoilee kaduilla yhä enemmän ja vanhemmat ovat lopulta hermoraunioita. Sopeudutaan sopeudutaan, mutta onko asiakas sittenkään aina oikeassa?

Jätä kommentti

*