Pienyrittäjä! Paljollako sinä h*****t ammattiylpeytesi?

Syksy saa ja niin minäkin, toisin kuin Ruikonperän multakurkun Onnille kävi. Minä vedän virtuaaliset verkkosukkahousut jalkaan ja painun kylänraitille ”hinnoittelemaan” ammattiylpeyttäni. Hintalapuksi olen ajatellut laittaa sellaisen, että homma hoituu kerralla kuntoon ja kohtapa alkaa kauppa käymään. Nyt kun mielikuva minusta verkkosukkahousuissa on piirtynyt sinun verkkokalvoille ja ensimmäiset yökkäysrefleksit on nielaistu, niin voin mennä asiaan. Ei käynyt kauppa, kun olinkin arvioinut hinta-laatusuhteeni markkinoille hiukan väärin. Kävi niin kuin Onnille ”Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en”.

Niin; yrittämisessä ja kilpailemisessa on lopulta kysymys siitä, että parhaat ja nokkelimmat pärjäävät ja tietysti sinä ajattelet juuri niin, että minä en osaa hinnoitella itseäni tai minun prosessi ei ole kunnossa. Sekin on osin totta, kun meidän yrityksen prosessi on tuskin koskaan täydellinen. Rakennusalalla prosessia hierotaan ja hierotaan ja hierotaan, loputtomasti,  ja tavoitteena on saada vain suuremmat voitot jokaiselta neliöltä. Kenelle nämä suuret setelit sitten menevät? Rakentaminen on pitkäjänteinen prosessi, jossa jokaisen palasen pitäisi loksahtaa paikalleen sujuvasti ja, jos ei heti loksahda, niin sitten yhdessä sitä viilataan sopivaksi.

Vaihdankin kätevästi tavoiteasetelmaa urakoitsijan näkökulmasta tilaajan näkökulmaan, tavoitteena on saada kiinteistö joka tuottaa käyttäjilleen mielihyvää joko työpaikkana tai asuntona, jossa voi toteuttaa omia unelmiaan. Ilman sisäilmaongelmia vedetään raikasta ilmaa keuhkot täyteen, 10 kuutiota päivässä, happea keuhkorakkuloille joiden pinta-ala on sama kuin perheasunnossa vajaa 100 neliötä. Ajatelkaa niitä taaperoita jotka ensimmäiselle koululuokalleen menevät kouluun, kun he uuden oppimisen ilosta henkäilevät ilmaa sisään ja ulos.

Unelman – oli se koti tai koulu – onnistuminen vaatii juurikin prosessin jokaisen palasen loksahtamisen. Prosessi käynnistyy halusta tai tarpeesta johon värvätään suunnittelijat, sen jälkeen kilpailutetaan paras(halvin), paras(halvin) urakoitsija, joka toteuttaa unelman. Kilpailu on hyvästä, se pakottaa kehittymään, mutta henkihieveriin kilpailuttaminen ei, se herättää toteuttajassa sisäisen sutenöörin tai ihmiskauppiaan.

Päätoteuttaja alkaa kilpailun voitettuaan muodostamaan omaa verkostoaan, jonka kanssa tilaajan unelmasta tulee totta. Alihankintaketju muodostuu ammattiylpeyttään kauppaavista urakoitsijoista, joita voisi leikillisesti kutsua maksullisiksi seuralaisiksi. Halpa ja tyrkky on kova yhdistelmä alihankintaketjussa, tilaajavastuu.fi todistus kourassa urakoitsija on myös yhteiskuntakelpoinen. Tilaajan palkkaamilla valvojilla on edessään rikostutkintaan verrattava tilanne, että kuka on myynyt ja kenellekin, onko verot maksettu ja lupaukset pidetty, osa tekijöistä on etsintäkuulutettu Interpolissa. Rakennushan seisoo paikallaan vaikka joku hemmetin ilmanvaihtokone nyt ei niin tarkkaan sitä ilmaa puhaltele, niin ja mihin ne hiton salaojat sieltä näkyvät.

Pörssiyrityksissä osakkeenomistajat tavoittelevat aiemmin mainitsemiani suuria seteleitä, joka pakottaa ko. yrityksen johdon tavoittelemaan häikäilemättömästi voittoa, ettei menetä työpaikkaansa. PK-yrityksissä suuret setelit jaetaan työntekijöiden ja yrittäjän kesken, niin ja laitetaan muutama seteli sivuun kehittämistä varten, oho, eipäs laitetakaan. Julkinen tilaaja taas tekee kaikkensa veronmaksajien eduksi ja turmioksi. Lopputuloksena henkihieveriin kilpailutettu projekti, jossa maksullisten seuralaisten pers-nahkan riekaleilla on päällystetty korea ulkokuori. Tilaaja järjestää tupaantuliaiset ja kehujen saattelemana vuoden päästä juhlistetaan projektiin osallistuneiden kesken asianajotoimistossa röhnämunkkikahvilla ensimmäistä riitaa sisäilmaongelmasta tai rakennusvirheestä.

Tämä hiukan karrikoitu ja väritetty kertomus rakentamisesta, jossa mukana oli kuvitteelliset yritykset (me mukaan luettuna), on kuitenkin ihan arkipäivää. Lukemattomat kirjoitukset sisäilmaongelmista ja raastavat ihmiskohtalot ovat seurausta tilaajasutenöörien häikäilemättömästä yrityshuorien hyväksikäytöstä.

Rakentaminenhan on niin halpaa, että se kannattaa tehdä aina kahteen kertaan, kun se ei ole kuin 10-20 % koko rakennuksen elinkaaren kustannuksista.

Myytkö sinä itseäsi oikealla hinnalla? Minut pysäytti aivotutkija Katri Saarikiven kysymykset: mikä on se ongelma, jota sinun työsi ratkaisee? Kenen ongelma se on? Minun kysymykset on: Kun rakentamisesta puhutaan niin onko se kustannus aina oltava ensimmäisenä? Kenen ongelmia minä ja minun huipputiimi ratkaisee? Me olemme ihmisiä varten ja mitä luulet arvottaako asukas pörssikurssin nousua vai sitä tummaa länttiä katon rajassa?

Pienyrittäjä, pärjäillään!

Kirjoittaja on Kelvitec Oy:n yrittäjä ja Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen Mikko Rissanen.

Jätä kommentti

*