Toiminnanjohtajan kriisivuodet

Vuosi 2006 oli käännekohta elämässäni. Sinä vuonna päättyi yksitoista vuotta kestänyt kauppiasurani, kun SOK hankki omistukseensa SPAR-ketjun ja kilpailuvirasto hyväksyi myymälän lopettamisen paikkakunnalla. Asian käsittelyaika kilpailuvirastossa vei kuukausia, ja sinä aikana ehdittiin tehdä myymälän lopettamissuunnitelma ja aloittaa käytännön toimet, vaikka samaan aikaan ulospäin ”oltiin niin kuin ei oltaiskaan”.  Myös omaa henkilökohtaista elämää valmisteltiin myymälän lopettamiseen, sillä jääminen pienelle paikkakunnalle ei tuntunut oikealle vaihtoehdolle.

Tämän kokemukseni vuoksi pystyn hyvin eläytymään yrittäjien nyt meneillä olemaan koronakriisiin. Elämä meni minusta riippumattomista syistä uusiksi, eikä ollut millään tavalla selvää, miten siitä selvittäisiin. Päätin luottaa siihen että elämä kantaa, mutta samaan aikaan pitää katsoa eteenpäin, ei jäädä märehtimään menneitä.

90-luvun kriisin aikaan olin töissä perheyrityksessä, isäni johtamassa ruokakaupassa. Muistan olleeni kassalla, kun isä tuli sanomaan että tulepas kuulemaan uutisia. Mentiin radion ääreen ja siellä pääministeri kertoi, että Suomen markka on devalvoitu. Meillä itsellämme oli tehty viisaita ratkaisuja, eikä valuuttaluottoja ollut. Siitä huolimatta kriisi tietenkin vaikutti myös meidän toimintaamme, kun monet ympäriltä kaatuivat, ja elämän yleinen epävarmuus veti kaikkien kukkaron nyörit tiukalle.  Tuli leipäjonot ja massatyöttömyys, asuntojen hinnat romahtivat ja asuntolainojen korot olivat pilvissä. Lukemattomien ihmisten elämä meni uusiksi.

Vuonna 2008 olin Kuopion Yrittäjillä töissä. Vuosi alkoi kiireisenä, talous kävi ylikierroksilla ja kaikkialla tuntui olevan työvoimapula. Suunnittelimme keväällä elokuussa järjestettäväksi tapahtumaa, jossa kerrottaisiin kuinka Eures järjestelmän kautta haettaisiin työntekijöitä ulkomailta. Kesän aikana tuli erittäin selväksi, että tuo tapahtuman oli täysin tarpeeton: talouden suunta oli muuttunut totaalisesti parissa kuukaudessa.  Savon Yrittäjät perusti Yksikään ei huku – hankkeen auttamaan pulaan joutuneita yrityksiä. Monessa yrityksessä elettiin vaikeita vuosia.

Tammikuussa kuulostelin uutisia Wuhanin alueelta. Luin tulevaisuudentutkija Risto Linturin skenaarioita Covid 19 -viruksesta. Otin asian puheeksi toimistopalaverissa tammikuun lopulla. Yritin hahmottaa mihin tämä johtaa. Laitoin lapsille viestiä käsidesin hankkimisesta, ja ostin sitä itselleni varastoon (lapset eivät).  Vaikka merkit olivat ilmassa, kukaan tuskin ymmärsi mihin kaikki voi johtaa. Pandemia, taudin leviäminen, rajojen sulkeminen, liikkumisen rajoittaminen. Elämä muuttuu tieteiselokuvan todellisuudeksi. Miten tällaiseen voisi varautua?

Mielenterveysseuran sivulla sanotaan: ” Kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua, vaan elämää, joka on elettävä.”  Vaikka aika ja sen tuomat haasteet tällä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, älä luovuta. Aika ja elämä kulkee eteenpäin ja elämä voittaa. Aina.

Ja muista, että tarjolla on apua.  Et ole yksin.

Kirjoittaja on Kuopion Yrittäjien toiminnanjohtaja Kirsi Sisso-Litmanen.

 

Jätä kommentti

*