Luin eräänä aamuna psykiatrina ja poliitikkona elämänuransa tehneen Claes Andersonin analyysin Donald Trumpista: ”narsistinen psykopaatti”. Mieleeni tuli yksi harvoista tv-dokumenteista, joita olen viime aikoina katsonut; siinä kuvattiin Trumpin elämää ja saavutuksia. Dokumentti oli tehty ennen vaaleja. Siinä välittyi erilainen kuva kohutusta miehestä – kuva paljon aikaansaaneesta ja monessa mukana olleesta yrittäjästä.
Aloin miettiä, millainen on tyypillinen yrittäjä? Koska olen itse ”KKK-TTT –orientoitunut” eli kiinnostunut Kasvusta, Kannattavuudesta ja Kassavirasta sekä Tuottavuudesta, Taloudellisuudesta ja Tehokkuudesta, kiinnostukseni rajautui vain menestyneisiin yrittäjiin. Onko olemassa joitain persoonallisuudenpiirteitä, jotka yhdistäisivät yrittäjiä yli toimialojen ja yrityskoon rajojen?
Yksi persoonallisuuden piirre nousee ylitse muiden: suoristuskyky. Siinä missä tusinaan mahtuu kolmetoista korkeasti koulutettua asiantuntijaa, suunnittelijaa ja kehittäjää, jotka eivät välttämättä työuransa aikana saa mitään aikaiseksi, todellisia tekijöitä on vähän. Lisäksi monet yrittäjäksi kyvykkäät raatavat ja turhautuvat, hakkaavat päätään seinään sekä saavat rettelöitsijän maineen itselleen sopimattomissa tehtävissä tai tuottamattomissa organisaatioissa.
Autojen suorituskykyä mitataan helposti mitattavissa olevilla suureilla: kiihtyvyydellä, väännöllä ja hevosvoimilla. Ihmisen suorituskyvyn minä käsitän toimeenpanevana voimana, joka koostuu esimerkiksi halusta ja kyvystä panostaa ja ponnistella paljon tavoitteen saavuttamisen eteen. Siitä että oivaltaa luonnostaan, että mikään todella loistava ei synny itsestään eikä ilmaiseksi. Kuten isomoottorisilla autoilla, suorituskykyisillä ihmisilläkin saattaa joskus huonoissa olosuhteissa rengas sutia kun vauhdilla mennään. Terve realismi ja taloudellinen äly ovat kai sitten yrittäjälle nastat ja neliveto – tai rehusäkit peräkontissa niin kuin minä ajelen.
Suorituskykyään voi luonnollisesti kehittää kuten kaikkia muitakin persoonallisia ominaisuuksiaan. Totta kuitenkin on, että me synnymme tähän maailmaan persoonallisuutemme kanssa ja tiukan paikan tullen elämässä palaamme itsellemme tyypilliseen moodiin; halusimmepa tai emme. Sinnikäs ja päämäärätietoinen suorittaja puskee vaikka läpi harmaan kiven, jos on päättänyt jotain saada aikaiseksi. Loistavana johtajana mukavissa oloissa, suorittaja ei välttämättä eroa mitenkään muista hyvistä ihmisten johtajista, vaan riippuen muista ominaisuuksistaan, hän voi johtaa hyvinkin suurella sydämellä ja antaa ihmisten loistaa ja onnistua ympärillään. Erot tulevat esille, kun olosuhteet muuttuvat huonommaksi. Silloin kun muut jo ovat valmiit luovuttamaan, suorittajat jaksavat painaa, antavat kaiken itsestään ja hyvin usein onnistuvat.
Aivan kuin muillakin persoonallisuudenpiirteillä, myös performanssilla on varjonsa. Suorituskykyisimmät meistä joutuvat ehkä tunnustamaan, että päämääriään ajaessaan ovat tulleet käyttäneeksi ajoittain liian paljon voimaa, jopa niin paljon, että ympäröivä yhteisö on kokenut voimankäytön jopa aggressiiviseksi. Suorittajan tyyli voi olla liikaa esim. organisaatioissa, joissa on totuttu diskuteeraamaan fiksusti, kuulemaan kaikkia kaikesta ja laatimaan pitkiä papereita.
Mistäpä sitten tunnistaa yrittäjäpersoonallisuuden piirteet itsessään tai muissa? Todellinen tekijä erottuu muista jo lapsena. Hän yksinkertaisesti tekee enemmän, saa aikaiseksi enemmän ja haluaa auttaa muita. Hänellä on kyky keskittyä tekemiseensä väsymättä ja pitkään, kun päämäärä on kirkkaana mielessä. Aikuisena väärissä hommissa oleva yrittäjäpersoonallisuus kolistelee laatikkojen rajoja, närkästyttää laiskempia liialla innostuksellaan ja pitkillä työpäivillään sekä aikaansaannoksillaan. Hän saattaa vaikuttaa kapinalliselta, joka ei välitä organisaation säännöistä. Auttamisenhalussaan ja laajemmin ymmärtävänä hän puuttuu asioihin, jotka eivät varsinaisesti kuulu hänelle, mutta harvemmin vikoja etsiskellen vaan useimmiten uudenlaisia ratkaisuja tarjoten. Tämä ärsyttää muita; yleensä aika paljon.
Kehotan kaikkia oheisesta todella lyhyestä kuvauksesta itsensä tunnistavia miettimään, mitä heidän todellinen osaamisensa on ja olisiko sille kysyntää markkinoilla. Kehotan rohkeasti ryhtymään yrittäjäksi eli työllistämään itsensä ja alkaa nauttia oman työnsä hedelmistä. Tämä ei ole itsekkyyttä, sillä se, että yrittäjän asiakas hyötyy yrittäjän työstä, on ensimmäinen ehto sille, että asiakas ylipäätään maksaa laskunsa ja yrittäjä saa edes palkkansa. Erityisesti yksinyrittäjän leipä saattaa olla hyvinkin pieninä murusina maailmalla. Sitäpä makeammalta se maistuukin. Sillä eihän mikään tunnu miltään, jos sen eteen ei ole edes pikkuisen pitänyt ponnistella? Vai mitä?

Merja Laituri-Korhonen on Kuopion Yrittäjien hallituksen jäsen, yksinyrittäjä yrityksessä Merela – Kehittämisluotsi
KTM, työnohjaaja STOry
Eino J. (maallikkona)
Kauniita kirjoituksia tarvitaan – oikeilta yrittäjiltä!
Muistan erään vuosikymmenten takaa tutun haastattelun, missä hän silloin jo menestyvänä yrittäjänä mainitsi olleensa ja turhautuneensa ennen yrittäjyyttään täysin väärissä hommissa. Hän tahtoi laittaa asiat toimeen heti, missä yrittäjyys oikealla alalla toi hänelle nuo mahdollisuudet. Työtä se vaatii – ja osaamista – ja tiettyä optimista luonnetta, mitä piirteitä yrittäjätuttavissani olen vuosien saatossa ihaillut.
Muistan erään kyläkauppiaan kertomuksen tervetulotoivotuksistaan maaseutupitäjään tullessaan; paikallinen isännistö oli todennut, että kaikki menee hyvin kun et politikoi. Ilmeisesti joihinkin yrityksiin tai toimialoihin politikointi saattaa sopia (ehkä Trumpin rakennusalalle ja Amerikoissa?), mutta olla Suomessa kenties joitakin vieraannuttava Elanto-K-tai S-market -piireissä, ken tietää?
(Kun aloitin kortteliohjuksena, polkupyörälähettinä, esimies saattoi ehkä arvioida tehokkuuttani myös mainitsemallasi hevosvoimalla, tai jäätiköllä pyörien sutimisena, tai sillä, että ansaitsin palkkani nyssäköitten kotiin kuljettamisesta perittyinä maksuina, mutta muuten tuo arviointi lienee menneiltä vuosilta vain arvio).
Jari Holopainen
Kiitokset blogista. Kiinnostuin kirjoituksesta esiintyvästä performanssi-sanasta. Kyse on suorituksesta, toteutuksesta, mutta myös kuvataidemuodosta, jossa taiteilija luo ja esittää teoksen esitystilanteessa ja on itse osa teosta. Jälkimmäisessä merkityksessä yrittäminen voisi siten jopa taidetta.