Olet ehkä huomannut tämänkin päivän uutisvirrasta otsikkona olevan häshtägin. Olet saattanut miettiä mitä tämä meinaa ja paneutunut aiheeseen, tai sitten vain skrollannu seuraavaan uutiseen. Olen itse kirjoittaunut Suomen Ammattiin opiskelevien liiton blogiin koulutusleikkauksista toisella asteella ja siitä miten ne meillä täällä savossakin näkyvät, mutta kampanja aidosti maksuttomasta toisesta asteesta, on vähintäänkin yhtä tärkeä aihe avata.

Suomalainen koulutus on maailmalla arvostettu juttu. Tätä väitettä tukee lukuisat mitalit ja palkintopystit, joita Suomalaiset tuovat mukanaan ammattitaidon kilpailuista, PISA-tutkimukset joissa olemme kärkikahinoissa ja etenkin suomalaisten työllistyminen ulkomailla. Opiskelu on mielestäni Suomessa ollut jo pitkään enempi oikeus, kuin mahdollisuus. Taloudelliset ongelmat kuitenkin uhkaavat koulutustamme, jossa me ollaan oltu hyviä. Ja tähän asiaan on tultava muutos.

Samaan aikaan kovasti tapetilla on ollut tasa-arvo, suurimmaksi osin miesten, naisten ja muiden sukupuolien välillä. Tämä on mielestäni ristiriidassa vaikkapa viime viikolla uutisoituun, vielä julkaisemattomaan Karvin tutkimukseen jonka mukaan joissain kunnissa lapset saavat perusopetusta keskimäärin puolikkaan kouluvuotta enemmän kuin toisaalla. Toinen tasa-arvoa kyseenalaistava pinnalle noussut otsikointi, on yliopistojen opiskelijavalinnat ja niiden uusiminen todistuspainotteisemmiksi. Yliopistot ovat itsekin myöntäneet, etteivät he ole innokkaita valitsemaan opiskelijoita amistodistuksella. Ja onhan se kuulemma myös Vaikeampaa

Tasa-arvo ei toteudu edes ammatillisen koulutuksen sisällä, vaikka tähänkään ei liity sukupuolet juuri mitenkään. Toiset maksavat monia tuhansia euroja valmistuakseen toiveammattiinsa, tehdäkseen töitä joita haluaa ja mahdollisesti edetäkseen uralla vielä jatko-opiskeluihin. Toiset taas selviävät hyvin pienillä, jopa vapaaehtoisilla maksuilla ja saavat tehdä silti unelmahommaansa leipäduunina. Jotkut karsivat muutamia kursseja keventääkseen opintokuluja. Onko tämäkään nyt sitten reilua? No ei oo. Eikä ole sekään, että eräs opiskelija Etelä-Suomessa oli hylännyt parturi-kampaajan opiskelut, niiden osoittautuessa liian kalliiksi. Monilla opiskelijoilla pelkästään muuttaminen tai kulkeminen opiskelun äärelle, on suuri talouskysymys. Tässä syy miks mä en lähtenyt heti ysiluokan jälkeen opiskelemaan tarjoilijaksi.

Omiin opintoihin ei ole mennyt 3,5 vuoden aikana amiksessa kuin reilu 900€, tiedän että olen päässyt vähällä moneen kaveriin verrattuna. Ja kai mä oisin yhdelläkin työpaidalla pärjännyt, kahden sijaan.. Lukiokoulutusta on turha tästä unohtaa, sillä keskimääräiset kustannukset kurssimaksuttomassakin lukiossa kohoaa n.2600€/opiskelija. Tasavallan presidenttimmekin alkaa olla huolissaan koulukirjojen hinnasta ja siitä, onko mieluisa koulutus enää mahdollista kaikille.

Pelastakaa Lapset ry Yhdessä monien sidosryhmien, kuten opiskelijajärjestöjen kanssa, käynnistivät syyskuussa Kampanjan aidosti maksuttoman toisen asteen saamiseksi. Tällä saataisiin turvattua kaikille mahdollisuus koulutukseen sekä etenkin hillittäisiin nuorten ja perheiden eriarvoistumista. Kampanja on tukemassa Kansalaisaloitetta Nimensä mukaisesti, maksuttoman toisen asteen koulutuksen puolesta ja se on allekirjoitettavissa 18.maaliskuuta asti. Perustuslain 16. pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Jos nuorilla on intoa ja halua opiskella, ei sitä tulisi jarruttaa kustannuksilla. Ja haluammehan jatkossakin olla ylpeitä hyvin koulutuksen saaneista osaajistamme.

”15-vuotias on liian nuori luopumaan unelmistaan”