Onko opinto-ohjauksella vaikutusta ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien määrään?

Tulin eilisaamuna hyvin surulliseksi, ja siinä on syy miksi olen takasin herättämässä blogiani henkiin. Tulen tänä keväänä puhumaan myös nuorten äänestysaktiivisuudesta, koulutus-vaaleista, sekä mun omista pienistä ilmastoteoista. Tervetuloa jälleen seuraamaan!

Tänään “Ammatillisesta opoille” tilaisuudessa Stadin Ao:lla kysyttiin opinto-ohjaajilta, kuinka moni yhdeksäsluokkalaisista pitää ammatillista koulutusta kiinnostava. Hälyttävän moni nosti esiin oranssin “Ei” -lapun. Paneudun pariin seikkaan tässä artikkelissa. Viime huhtikuussa Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton – SAKKI ry:n liittokokouksessa tulin valituksi amisten varapuheenjohtajaksi. Siellä toin esille haluni tehdä kannattavaa kehitystyötä amisten eteen. Olen kiertänyt ammatillisia oppilaitoksia ympäri Suomen ja ollut tekemisissä useiden eri oppilaitosten kanssa. Olen päässyt tutustumaan, kuinka opetus toimii eri koulutusyhtymissä. Edellä mainituista syistä katson tuntevani kentän ja tietäväni, mitä siellä tapahtuu.

Kentällä ollaan huolissaan ammatillisesta koulutuksesta. Työpaikoilla ollaan huolissaan siitä, kuinka opiskelijoiden vastuuta ammattitaidosta siirretään heille ja ovatko opiskelijat todella ammattitaitoisia valmistuessaan. Vanhemmat ovat huolissaan opiskelijoista, jotka parhaillaan 15-vuotiaina muuttavat kauas kotoa opiskelemaan haluamaansa ammattiin ja ottavat reformin myötä vielä suuremman vastuun opinnoistaan kuin ennen. Opiskelijat ovat huolissaan opettajien jaksamisesta. Opettajien, joita ammatillisesta koulutuksesta on vähennetty. Sanomalehden tekstaripalstalla ollaan huolissaan ammatillisen koulutuksen laadusta ja vähentyneestä lähiopetuksesta. Miksi kukaan haluaisi koulutuskentälle, jossa kaikki ovat huolissaan jostakin.

Perustelluista huolen aiheista huolimatta amis-kentällä puhalletaan yhteen hiileen, jotta liekki saataisiin jälleen syttymään. Yksikään koulutukset tarjoaja ei yksin pysty ongelmaa ratkaisemaan, eivätkä jatkuvat leikkaukset ja resurssien vähentyminen auta tilannetta.

Mediassa ei ole juurikaan puhuttu tästä hyvästä hengestä – nimeltään toivo. Tämä toivo edelleen kentällä vallitsee, siitä huolimatta, että media on nostanut vain kaiken negatiivisen koulutuksen laadun heikkenemisestä esille. On hyvä, että negatiivisista asioista puhutaan, mutta tällä sävyllä on vaikutuksensa. Miksi kukaan haluaisi koulutukseen, josta puhutaan aina vain pahaa. Välillä herää kysymys, mikä on median tarkoitus? Onko sen tehtävä tiedottaa, ja valistaa vai luoda pahaa oloa. Vaikutus näkyy jo yhteiskunnallisissa asenteissa ja heijastuu ihmisten asenteisiin ammatillista koulutusta kohtaan. Mediaan on yksittäisen ihmisen vaikea vaikuttaa, mutta oma asenteemme on meidän itsemme päätettävissä.

Vallitsevat asenteet ovat todennäköinen syy sille, miksi ammatilliseen koulutukseen ei tämän kevään yhteishaussa välttämättä haeta. Syytä löytyy myös yläasteen opinto-ohjauksesta. Opinto-ohjauksen taso on kunnittain todella vaihtelevaa, jopa puutteellista. Joissain kunnissa yläasteella käytetään lukuvuosittain hyvin paljon aikaa koulutusvaihtoehtojen läpikäymiseen, jotta oppilas löytää oikean suunnan, toisissa paikoissa aika käytetään lukio-koulutusten vertailemiseen, jos siihenkään. Itse olen ollut onnekas, sillä olen ollut yläasteella, jossa ammatillisen koulutuksen vaihtoehdot esiteltiin kattavasti. Seiskalla käytiin tutustumassa lyhyesti jokaiseen sen kaupungin amiskan alaan, kasilla ja ysillä oli mahdollisuus käydä tutustumassa parin päivän jaksoissa useampiin aloihin, tutustumis kertoja ei oltu rajattu. Ysiluokan syksyllä amiskan aloilta opiskelijat itse kävivät kertomassa meille, millaista heidän opiskelunsa on. Ja ei, lukioita ei unohdettu. Kaikki lähialueen lukiot käytiin läpi opon tunneilla, ja erikoistumislinjojen opiskelijat kävivät vastaavasti kertomassa opinnoistaan.

On vain kohtuullista, että jokainen oppilas ennen vaikeaa valintaansa saa kaiken mahdollisen informaation jatko-opinto mahdollisuuksista, vaikkei vielä tietäisikään mihin töihin tai mihin kouluun hän haluaa toisen asteen jälkeen. Minulta on kysytty Kuopiossa, että mitä te oikein siellä amiksessa teette. Kysyjille ei ollut kerrottu kuin tunnin verran yläasteella, mitä ammatilliset opinnot pitävät sisällään. He luulivat, että amis on helppoa ja sinne menevät ne, jotka eivät pääse todistuksensa keskiarvon puolesta lukioon. On minullekin lukiota tyrkytetty opon toimesta yläasteella, mutta siihen tomerasti vastasin jotta “joo, mä laitan sen vikaks hakuvaihtoehdoks kun tiedän pääseväni sinne, jos en muualle pääse.” Hain yhteyshaussa kolmella ammatillisen koulutuksen alalle, neljäntenä lukioon.

On tärkeää, että ammatillista koulutusta ei kaikesta mustamaalaamisesta huolimatta pidettäisi huonona koulutuksena. Koulutuksen tarjoajat eivät ole haasteita itselleen aiheuttaneet, vaan päättäjät, jotka päättivät leikata lupauksistaan huolimatta 248 miljoonaa amis-koulutuksesta ja sen jälkeen toteuttaa ammatillisen koulutuksen reformin. Siinä sitä haastetta vasta onkin. Kysynkin teiltä vain, että kuka leikkaa sinun hiukset ja huoltaa autosi, jos ammatillisen koulutuksen kautta ei kohta enää valmistu tulevaisuuden ammattilaisia? Paljon joutuu itse opettelemaan.

Tässä muuten yksi positiivinen artikkeli amis-koulutuksesta! Klikaa tästä!

Jätä kommentti

*